Eräoppaat

 

Ensiapua nyt alkuun

Toukokuun ensimmäisellä viikolla ryhmämme ELO22 kävi SPR:n EA1-kurssin. Kurssin vetäjänä toimi Anu-Maarit Oede. Monilla meillä oli jo aikaisemmin käytynä ensiapukursseja tai ainakin kokemuksia ensiavun antamisesta. Se antoikin kurssille oman suolansa. Ja nyt taidot tuli päivitettyä viimeisimmän tiedon mukaan. 
 
Ensimmäisenä päivänä kävimme läpi teoriaosuuden ryhmätöiden avustuksella. Iloinen puheensorina täytti luokkahuoneen tehdessämme tehtäviä. Paljon myös esitettiin kysymyksiä ja pohdittiin syitä ja seurauksia.
Toisena päivänä pääsimme enemmän käytännön tasolle. Anu-Maarit jakoi meidät ryhmiin ja kävimme läpi rasteja. Rasteilla harjoiteltiin eri taitoja; painelu-puhalluselvytys, sydäniskurin käyttö, hätäpuhelun soittaminen, aikuisen/vauvan tukehtuminen, erilaisten sidosten tekeminen, tajuttoman kylkiasentoon laittaminen, muutamia mainitakseni. Kaikki ryhmät lähtivät innolla kokeilemaan taitojaan ja opettelemaan uutta. 
 

Lopuksi vielä samoissa ryhmissä näyttelimme 2 erilaista casea. Oman ryhmäni caset olivat esim. seuraavat. Nuori nainen kouristaa nuotiolla ja tyttö lähtee haahuilemaan ryhmästä eroon, ja on kiukkuinen. Nyt on lukijan vuoro miettiä mitä olisi näissä tilanteissa tehnyt, mikä olisi ollut ensiapu? Näytelmissä näimme huimia roolisuorituksia, mutta ennen kaikkea kaikki hätätilanteet saatiin ratkaistuksi ja potilas sai asiantuntevan ensiavun. Ensiavun näkökulmasta olemme valmiit maastojaksoille.
 
Teksti ja kuvat Riikka Tervahartiala ELO22

Henkilöstökoulutusta

 Yhteinen koulutuspäivä henkilöstölle ja lehmille

Tässä koulutuspäivässä 100% osallistujista oli Hyrialaisia: maatalousalan opetus ja ohjaushenkilöstö sekä lehmät. Eläinten lajinomaisten erityispiirteiden huomioiminen kaikessa vuorovaikutuksessa on meidän kantava teema eläintoiminnassa. Tästä syystä koulutukseen otettiin mukaan työntekijöiden lisäksi myös meidän vakkarisijaiset.

Maanantaina 9.5. oli tosi mukava päivä. Eläinlääkäri ja eläintenkouluttaja Iiris Kaimio Emovet Oy:stä tuli opastamaan kaikkia Hyriassa eläinten kanssa tekemisissä olevaa henkilökuntaa nautojen kouluttamisen saloihin.

Nautojen kouluttaminen positiivisin koulutusmenetelmin on tärkeää niiden hyvinvoinnin kannalta. Ne totutetaan  kaikkiin niille tapahtuviin hoitotoimenpiteisiin ja ne pääsevät vaikuttamaan elämäänsä. Positiivisin menetelmin koulutettu nauta suhtautuu maailmaan optimisesti ja luottavaisin mielin. Kouluttaminen lisää työturvallisuutta ja on myös eläintenhoitajalle erittäin palkitsevaa. Samat koulutusmenetelmät tehoavat kaikkiin eläimiin ja niitä voi hyödyntää myös ihmisiä koulutettaessa. Jopa itseään voi kohdella positiivisesti vahvistaen.

Hyriassa kaikkia eläimiä kohdellaan ystävällisesti. Meille on tärkeää, että kaikki eläinten käsittely pohjautuu eläinten lajityypillisen käyttäytymisen kunnioittamiseen ja yksilöllisten tarpeiden tyydyttämiseen. Eläimet ovat meillä kesyjä ja luottavat hoitajiinsa. Haluamme myös opiskelijoiden oppivan eläimiä kunnioittavat käytännöt. Koulutuksessa saatiin nimiä ja selvityksiä monille sellaisille asioille, jotka ovat jo kuuluneet ohjelmaan ja opittiin lisää hyviä käytäntöjä. Sovittiin yhteiset menetelmät, joita kaikki käyttävät, esimerkiksi jes-sana tulevan palkkion merkkinä ja vihjeen, jolla eläintä pyydetään peruuttamaan pyynnöstä. 

Naudat ovat oppijoina ällistyttäviä jopa nopeampia kuin koirat. Niille opetettiin mm. paikoillaan seisomista pyynnöstä, omatoimista riimun päähän laittamista ja kohteen seuraamista.

Päivän päätteeksi sekä ihmis- että nautakoulutettavat uhkuivat tyytyväisyyttä ja kouluttaja Iiris Kaimiokin tuntui viihtyneen meillä.

Teksti Marjatta Tuikkanen

Kuvat Hyria koulutus

Eräoppaat

Suunnistusta!

Opintojen kolmas viikko käynnistyi Tuomas Ernamon suunnistusopissa. Porukassa oli monen tasoista suunnistajaa. Toisille kompassi oli uusi tuttavuus ja jotkut olivat suunnistaneet jo vuosikymmeniä. Porukassa jaettiin kuitenkin hyviä vinkkejä mitä kannattaa ja ei kannata tehdä suunnistaessa. Ja kaikki oli tietenkin myös innoissaan oppimassa uutta!  

Aamupäivän tutustuimme erilaisiin karttoihin, karttojen eri mittakaavoihin, erantoon ja suunnistuksen välineisiin. Opimme, että karttasuojuksia on monenlaisia (joista toiset vaativat enemmän voimaa avautuakseen) ja että kompassin rasiassa ei saa olla kuplaa, jollei halua eksyä reitiltä. Karttaa on tärkeää pitää oikein päin, pitää peukaloa siinä kohdin missä on edellisen kerran ollut varma sijainnistaan ja pysyä paikoillaan kun katsoo kompassia (ellei omista himosuunnistajille tarkoitettua kompassia, joka pysyy mukana vauhdissa kuin vauhdissa).  

Iltapäivällä suunnattiin Herusen ja Nopon maastoon harjoittelemaan käytännössä suunnistusrastien löytämistä, kompassin käyttöä ja kartanlukua. Ensimmäistä kertaa lähdettiin koulun autoilla koulun läheisyyden ulkopuolelle. Automatkan aikana tapahtui jotain mystistä, kun yksi kompassikin vaihtui eteläisen pallonpuoliskon kompassiksi, vaikka luokassa se toimi vielä hyvin.  

Maastossa pohdittiin reitinvalinnan merkitystä käytännössä. Opimme, että erä- ja luonto-oppaan ei tarvitse oppaana toimiessa olla kilpasuunnistaja eikä reitiksi kannata valita sitä linnuntietä lyhyintä vesakon läpi kulkevaa reittiä. Tutkittiin miltä erilaisten karttamerkkien esittämät kohteet näyttävät maastossa ja miten karttamerkitkin ovat aina kartan laatijan tulkinta maastosta. Kokeiltiin etsiä maastosta rasteja ja välillä huomattiin, että oma suuntavaisto saattoikin ohjata hiukan rastista ohi.   

Päivä oli todella opettavainen ja itselleni päällimmäisenä jäi mieleen:  

“Jos et tiedä missä olet. Pysähdy. Hengitä syvään.“ 

Kukaan ei kuitenkaan eksynyt ja päivän jälkeen moni innostuikin kovasti suunnistuksesta ja oli lähdössä iltarasteille kartuttamaan lisää suunnistuskokemusta. Taisi joku heittää myös idean, että josko sitä lähdettäisiin joukkueena Jukolaan 2023. Jää nähtäväksi.

Teksti: Ninni Heinonen 
Kuvat: ELO22 opiskelijat 

ASUNTOLA

Työssäoppijan yö asuntolassa

Asuntolan yhteisöllisyydellä on suuri merkitys monelle suoraan kotoa muuttaneelle nuorelle. Nuoret tukeutuvat toisiinsa asuntolassa iloissa ja suruissa, mutta välillä tarvitaan aikuisen ohjaavaa kättä kokoamaan joukkoja ja saamaan nuoret osallistumaan isommalla porukalla johonkin yhteiseen tekemiseen, jotta joukoista eksyneet löytävät tiensä takaisin. Eli tehdään päivitystä mahdollisiin muuttuneisiin ihmissuhdekuvioihin ja vahvistetaan jo kertaalleen hyvää tehtyä pohjaa. 

Päätettiin siis viettää yö asuntolalla, jossa yövierailijaksi saapui työssäoppijamme Eini, joka kouluttautuu nuoriso ja yhteisöohjaajaksi. Alustavan kartoituksen jälkeen päädyimme painottamaan toimintaa vaivattomaan yhdessäoloon ja arjen kohotukseen ilman urheilusuorituksia.

Illan alkuun oli saunalle tuotu vähän herkkuja sekä valoja ja saunojat saivat tehdä kauneudenhoitoa sinne varatuilla tuotteilla. Lautapelit tekivät paluun ja isolla porukalla pelattiin ja naurua riitti. Tutkimme myös osallistujien etunimien merkityksiä sekä historiaa ja esittelimme akrobaattisia ominaisuuksiamme, kaikki suurella huumorilla ja lämmöllä tietenkin. Herkkuja söimme niin että napa naukasi ja salmiakkien voimakkuudet tuli testattua.

Illanvietossa myös keskusteltiin tärkeistä asioista; puhuttiin siitä kuinka asuntolassa jokainen voisi toimia niin, että yleisesti valloillaan olisi tunnelma yhteisestä asumisesta ja elämisestä, sekä sellainen yhteishenki, ettei kukaan jäisi aivan yksin. Mietittiin yhdessä tekemisen vaihtoehtoja ja monelle nousi se ajatus, kuinka tärkeä rooli ohjaajallakin on nuorten keskuudessa. Moni odotti jo kovasti kesää ja tulevia työssäoppimisjaksoja.

Aamulla aikaisin, kun ohjaajaharjoittelija oli saanut silmänsä nosteltua auki saivat opiskelijat saapua yöpuvuissaan kahville ja lettuaamiaiselle ennen tunneille lähtöä.  

Aamutunnelmissa oli hymy herkässä, kun yöpukuiset opiskelijat koristelivat lettusensa mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Saatiin nähtäväksi möyriviä mönkijöitä ja suloisia hymykasvoja <3 

Asuntolailta intoutti ostoksille, ja asuntolaan hankittiin Pitovoima hankkeen tiimoilta muheva määrä lautapelejä ja pelejä, jotta pelailut jatkuisivat. Kohta on kevätlukukausi päättymässä ja nuoret saavat suunnata energiaansa muualle. 

Toivottavasti syksyllä takaisin palaa joukko levänneitä ja motivoituneita nuoria joiden kanssa saadaan yhdessä kehitellä uusia juttuja :)