Opiskelijanäkökulma

Luonto- ja ympäristöalan opiskelijat ryhmäytyivät Usmituvalla 

LuYmA19-ryhmän (Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto) Maasto1 pidettiin Hyvinkään Usmituvalla ja sen ympäristössä 5-6.2.2019.

Topi Mustonen ja Jenni Niittumäki ohjeistivat meidät matkaan. Meidän omat vastuuopettajat, Johanna Hamara & Reija Kumlin, pääsivät liittymään seuraan myöhemmin tiistai-iltana. Tätä ennen meidän luokka oli jaettu ryhmiin, joilla jokaisella oli omat vastuualueensa (mm. logistiikka, huolto, ruoka).

Heti matkan alkuun saatiin pientä lisähaastetta, kun yksi koulun autoista jouduttiin työntämään mäkeä ylös.

Siitä huolimatta pysyimme hyvin aikatalussa ja pääsimme lähtemään metsäpatikoinnille ajallaan.
Oman haasteensa toi lumen paljous metsässä. Vaikka kuljimmekin ns. poluilla tarvitsimme silti jonon vetäjiksi "polun auraajat".

 Varsinkin pitkospuilla kävely oli täynnä yllättäviä hetkiä.
Kivilouhokset ja puut olivat upean näköiset lumikuorrutuksessaan.

Taukopaikalla saimme tulen aikaiseksi ja kylläpä makkara & pannukahvi maistuivat hyvältä

Usmituvalle paluun jälkeen testattiin saunan löylyjä, jotka eivät jättäneet ketään kylmäksi!

Meillä oli myös ilo nauttia hyvästä ruoasta kun yksi opiskelija suoritti näytön
aiheesta "Maastossa ruokaileminen". Kasvisruoka on hyvää! 

Pääsimme myös itse testaamaan ulkotulilla ruoanvalmistamista ja letut kruunasivat illan!

Tämän ensimmäisen maastoretken yöpyminen suoritettiin sisätiloissa Usmituvassa. Muutamat rohkeimmat nukkuivat ulkona kuusen juurella tai teltassa, kuten meidän Johanna.

Keskiviikko aamu valkeni useammalle hieman heikosti nukutun yön jälkeen. Silti saimme itsemme liikkeelle aamiaisen jälkeen ja vuorossa olikin useampi ryhmäytymisharjoitus leikkien sisällä ja ulkona. Tutustuimme toisiimme ehkä vieläkin paremmin ja opimme toisistamme jotain, mitä ei oltu vielä kerrottu.  Leikit loppuivat aikanaan ja oli aika siivota mökki & pakata autot.

Tämä ensimmäinen maastojakso oli meille antoisa ja opettava. Ja myös väsyttävä - uni taisi maistua kaikille keskiviikko iltana.

Anni, Jyri & Minna H.

LUYMA19

#enemmänosaamista #hyriakoulutus # haehyriaan

Talviloma - kellä on ja kellä ei

Loma-aikaan on hyvä pitää matalaa profiilia

Talvilomalla tontti on melko tyhjänä, muutamia asialle omistautuneita opiskelijaryhmiä ja opettajia lukuunottamatta, joten tilaa on ja resursseista ei ole kilpailua. Pieneläinhuoneella ja navetalla on poikkeustilanne, kun kummassakaan ei ole opiskelijoita harjoittelemassa eläinten hoitotöitä. Tuumasin että tähän saumaan on hyvä pitää työhaastattelut kesän potentiaalisille sijaisille. 

Työhaastattelut ovat käytännön työnäyte, sillä lehmän lypsäminen ja akvaarion siivous sanoin kuvailtuna ja käytänössä toteutettuna ovat aika lailla kaksi eri asiaa. Niinpä viikko on mennyt yllättävän nopeasti. Ihmisten kanssa toimiessa aika kuluu ripeään. On se vaan kumma. Yhtään niin ripeästi ei kulu aika kun istuu koneen ääressä hahmottelemassa excellillä ensi kesän viljelysuunnitelmia. Mutta kun aivot jumittaa fosforilaskennassa, kannattaa mennä hetkeksi katselemaan gerbiilien touhottamista. Ne ovat sen verran huvittavia otuksia, että taas jaksaa pyörittää numeroita.

Sattuipa vielä niinkin että skorppionin kotimaailma oli päässyt liian kosteaksi ja se piti uudistaa. Eli vaihtaa pohjamateriaalit ja kalusteet. Ei kait siinä mitään, mutta se on hiukan arvaamaton kaveri ja myrkyllinen. Ripeäliikkeinen, mutta onneksi ei sentään hyppää... Siivouksen ajaksi siirrettiin muoviboxiin odottamaan ja siitä sitten hivutettiin sievästi uudistetuun maailmaansa. En sinänsä tiedä miten skorppioni ilmaisee tunteita, mutta äkkipäätä näytti ettei se kauheasti arvostanut tätä toimenpidettä. Mutta nyt saa taas skorppailla rauhassa.

Pihan perällä toimeliaat rouva kanat kävivät päivisin ulkona kun oli lämmintä mutta pysyttelivät visusti sisälä loppuviikon kun pakkanen huitaisi -10 asteen lukemiin.

                                                                                          

Päivänä muutamana navetassa tuli selväksi - jälleen kerran - että kakkajutut kiinnostaa ihmisiä. Vuodesta toiseen kestosuosikki puheenaihe navetassa on että liikkuuko sonta? No tässä ei liikkunut, eikä tilanne muuttunut vaikka kolme henkeä oli katsomassa. Tiedä sitten olisiko neljäs ollut se ratkaiseva tekijä? Onneksi lehmät olivat pihalla jaloittelemassa eivätkä sotkeentumassa sontaläjässä. Ratkaisun avaimet olivat jälleen kerran säätää hieman hydrayliikkaa että mäntä työntää ulos asti vaikka tavara olikin paikoin hieman kuivanlaista ja vastus iso.

Lomaviikko on lopuillaan ja kevättä kohti mennään. Luontoäidin puolesta pihalle oli alkuviikosta järjestynyt uintimahdollisuus ja loppuviikosta olisi taukojumppana voinut vetää sileään jäähän luistimilla hienoja kuvioita. Tosin vain aamulla, sillä pihanhoito oli ajan tasalla ja pilasi luistelu mahdollisuuden levittämällä joka paikkaan runsaasti soraa.

Terhi K. - Uumo tänään