Kanin papanat

Voihan kanin papanat. Koska maailma muuttuu ja haluamme pysyä ajan hermolla, järjestämme omille eläintenhoitajillemme lisäkoulutuksia tarpeen mukaan. Aiheet löytyy arjesta ja sitten kokoonnutaan asian äärelle keskustelemaan. Viimeisimmässä sessiossa aiheena oli kanin papanat. Erittäin kiinnostava aihe! Keskustelua riitti ja hauskaa oli.

Pääpointtina meillä oli tietysti kanin hoito ja hoitamisen opastaminen omille opiskelijoillemme. Erityisesti keskityttiin kuitenkin kanin ruuansulatukseen, jonka tunteminen on tärkeä osa hyvinvointia ja hoitotyötä. Lopputulemana todettakoon että paras henkivakuutus kanille on hyvälaatuinen kortinen heinä, joka pitää kanin mahan kunnossa ja papanat oikeanlaisina.

  

Kaikki osallistujat eivät olleet yhtä kiinnostuneita näin itsestäänselvästä aiheesta...



Sitä en vain pysty tajuamaan, miten nuo tassut voivat olla noin pehmeät?!?

Kaikkea tällaista joutuu (ja pääsee) täällä koulutilalla pohtimaan.

Puolukan kanssa puuhailua 

Se kait ei nämä hommat ole aina niin vakavia... Aamun kun ahertaa toimistossa numeroiden ja kirjainten parissa, pitää vastapainoksi keksiä jotain piristävää toimintaa. Vasikan taluttaminen on maailman parasta vastalääkettä ihan mihin vaan.

Pikkuisen ollaan jo Puolukan kanssa reenailtu riimussa olemista karsinassa ja se on osoittautunut aivan ällistyttävän uteliaaksi ja ennenkaikkea rohkeaksi tyypiksi. Karsinaharjoitusten jälkeen asteli rohkeasti navetan käytävillä, ovesta eteiseen ja ruohomaton kautta ulos, vaikka maassa oli lunta. Oho. Ei ihan joka vasikalta suju.

Hippaloitiin pihanurmikolla, jossa oli kiva spurttailla. Vähän lyhyenlainen talutin kyllä siihen.. Mutta ehkä kuitenkin pitäydymme enemmän hallitussa liikkumisessa, sillä aikuisena narun päässä pukkilaukkaa kirmaava 400 kg nauta ei ole ihan ensisijaisia tavoitteita. 

Sanomattakin lienee selvää, että kaikilla opiskelijaryhmillä jotka pihalla olivat, loppui kiinnostus "omaan aiheeseen" noin nanosekunnissa kun Puolukka ilmaantui näkökenttään. Täysin luonnollinen reaktio tähän söpöyteen. Itse olen ihan menetetty tapaus.

Lopuksi käytiin vielä morjenstamassa ulkokarsinassa isoja hiehoja. Oli kamalan mielenkiintoista ja ehkä vähän pelottavaakin. Onneksi oli aita välissä, ne tyypit oli ihan liian kiinnostuneita.

Sitten samaa reittiä takaisin vasikkalaan ja omaan karsinaan. Puolukka lähettää lämpimät kiitokset Hyrian metallipuolen pojille, jotka tekivät vasikkalaan ovelliset karsinaelementit. Kylläpä päästään kätevästi ulkoilemaan!

Hiehomaailman rakennusprojekti syksy 2018

Kaikki hiehot eivät mahdu sisälle navettaan talvella, joten kylmän hallin hiehokarsina laitettiin opiskelijoiden kanssa kasaan elo-syyskuun aikana. Hyvää apua saatiin Hyrian Riihimäen metallipuolen opetuksesta, kun he tekivät mittatilaustyönä muutamia saranoita päätyportteihin. Iso kiitos!

Kuivikeoljen ostaminen olikin puolestaan enemmän kuin hankalaa. Kuivan kesän takia olkea tuli todella huonosti ja ostajia oli kaikilla myyjillä jonoksi asti. Oma peltoala ei riitä niin suurimittakaavaiseen viljanviljelyyn että olkea tulisi läheskään riittävästi. Joten suuri kiitos loistavalle naapurille - viljelijä itsekin - jonka vihjeen perusteella saimme varaston täyteen! Perustamisvaiheessa pohjalle laitettiin haketta, jotta palaminen lähtisi käyntiin.

Asukkaat ovat kotiutuneet syyskuun lopulla. Täällä talvea viettävät 6-12 kk ikäiset hiehot.
Rehupaali nostetaan ruokintapöydälle ja talven viileillä se säilyy siinä hyvin. Lisäksi täydennysrehut ja kivennäislisä ruokintasuunnitelman mukaisesti.

Eli lähes kaikki on mallillaan, vain yksi puuttuu... Vesi. Tai ei se puutu, karsinan perällä on laidunkäyttöön tarkoitettua 200 litrainen juoma-allas. Aika hankalaa talvikäytössä kun vesi jäätyy.

Vesiprobleema oli toki tiedossa jo projektin suunnitteluvaiheessa, mutta automaattivesikupin saaminen karsinaan vaatii kaivannon pihan poikki ja eristetyn vesiputken vetämisen kahden rakennuksen välille. Sen suunnitteleminen aloitettiin heinäkuussa ja vesiputki meni maahan lopulta marraskuun lopulla.

Vakaa aikomus

Viikkoja myöhemmin

Vesikuppi toiveikkaana odottamassa

Melko monta kierrosta vaati suunnittelua ja johto- sekä viemäriverkkojen selvittämistä, plus talon sisäisen protokollan noudattamista, mutta hyvältä näyttää tässä vaiheessa. Joulukuun alku ja putki on sentään maassa ja kaivanto pääosin suljettu. Seuraavaksi odottelemme putkitöitä ja suunnittelemme kupin asennusta. Tiedossa on siis piikkausta ja vähän keksimistä miten sulanapitäminen totetutetaan koko matkalle. Hahhahaa. Voi viedä joitain viikkoja... Joten lisää tekstiä tästä projektista kun se jälleen nytkähtää eteenpäin.

Nimim. jos ei valmistu täksi talveksi, niin ehkä jo ensi talveksi

Tervetuloa.

Näin syystalven taitteessa on ihan hirveän helppo ottaa loisteliaita kuvia maatilaympäristöstä. Mutta tällä mennään, kunnes saadaan lumi maahan. Koulutilalla työskentely on muuten aivan erityisen mielenkiintoista. Sen voin sanoa jo heti tällä kokonaisella puolen vuoden kokemuksella. Taustalla minulla on 10 vuotta maatilayrittäjyyttä, vuosi kouluttajana aikuispuolella, useampi vuosi rehubisnestä, monenlaisia maataloustöitä, runsaasti toimistohommia ja paaaljon opiskelua. Sillä opiskeluun käytetty aika ei koskaan mene hukkaan. 

Tällä hetkellä oman opiskelun pääpointti on oppia talon tavoille täällä Uumossa. Siinä riittää haastetta kaikessa monipuolisuudessaan, josta syystä pääsen heti kättelyssä kehumaan työkavereita. Ihan mahtavaa sakkia! Ongelma kuin ongelma, käytännössä apu on yhden puhelinsoiton päässä. No, ehkä joskus tarvitaan kaksi puhelua, mutta pointti lienee selvä. Sama pätee tietysti toiseenkin suuntaan. Ja vielä "poikkiammatillisesti" Hyrian eri osastojen välillä. Jos Uumon tontilla ei löydy tiettyä erikoisosaamista ja välineitä, niin jostain Hyrian toimipisteestä sitä löytyy.  Se yksi puhelinsoitto kantaa joskus yllättävänkin pitkälle. Yhteistyökuvioon kuuluu lisäksi kiinteistönhoitajat ja muut tukipalvelut. Eikäpä unohdeta naapureitakaan. Ilman yhteistyötä tämä homma ei onnistuisi.

Koulutilan ykköstavoite on luoda aitoja oppimisympäristöjä opiskelijoille, ja se tavoite mielessä työskennellään joka päivä. Uumon tontilla kouluttaa ja kouluttautuu runsaslukuinen joukko luonnonvara- ja ympäristöalan ihmisiä. Niinpä alueen kehittämisestä on aina monenlaisia mielipiteitä ja näkökantoja. Yhdelle rantapusikko on raivauskohde, toiselle se on arvokas lintujen piilopaikka. Neuvottelujen jälkeen lehmien laidunkujaa siirretään metrillä, jotta saadaan tien varteen istutettua tammikuja. Viljelyn kannalta pitäisi muutamia ojia avata ja kuivattaa pelto, mutta suunnitelmaa piti hieman muuttaa kun pellon alakulmasta alkaa kosteikkoalue jota halutaan kehittää kosteikkona. Metsäopiskelijoilla on käytössä oma havaintometsä ja tarpeen mukaan he operoivat myös koulutilan alueella. On tehokasta sakkia, pitää välillä varoa mitä toivoo. Yksittäiset hankalatkin puut hoituvat arboristiopiskelijoiden toimesta. Rakennusten ympäristöt ja viheralueet ovat puutarhapuolen ja viherrakentajien koekenttää ja kiinteistö opiskelijat oppivat työtään ylläpitämällä meidän laajaa infraa. Konekalusto on monipuolinen ja traktorit ja työkoneet palvelevat paitsi peltoviljelyä, myös viherrakentajia, metsää ja kiinteistöä. Ja tässähän ei ole läheskään kaikki, vain muutamia esimerkkejä.

Ja tietenkin meidän eläimet! Minun maailmani keskipiste. Navetta on pieni ja lehmiä vähän, joten pystymme panostamaan vahvasti nimenomaan opiskelijoihin. Eläintenhoitajilla on aikaa ja osaamista ohjata opiskelijat tuotantoeläinten maailmaan, kiirettä ei ole. Navetta on tehokkaasti käytössä, sillä opiskelijoiden navettaviikot pyörivät vuoden ympäri. Lypsylehmien lisäksi meillä on tällä hetkellä kanoja ja lampaita. 

Hyrizoon pieneläinhuoneessa keskitytään lemmikkieläimien hoitamisen opiskeluun. Pieneläinviikko ja navettaviikko  kuuluvat kiinteänä osana eläintenhoitajien opiskeluun ja ovat todella tykättyjä. Jokainen opiskelija pääsee kokeilemaan monipuolisesti eläinten hoitotöitä ja oppii mitä ne käytännössä ovat.  Myös opetus käyttää navettaa ja pieneläinhuonetta monipuolisesti oppimisympäristönä.

Tässä blogissa kerrotaan Uumon ja koulutilan elämästä ruohonjuuritasolla. Meillä on meneillään aina jotain pikku projektia ja suunnitelmia löytyy sitäkin enemmän. 

Terhi K. - Hyrian koulutilan tilanhoitaja