Eräoppaat etänä

ELO 20 - Etäällä ja lähellä, mutta maastossa enimmäkseen

Tulenteon opettelu ei taida onnistua etänä, totesi reilut kahdeksankymppinen isäukkoni ennen kevään opiskelujen alkua. Niinpä vaan vanha metsä- ja kalamies erehtyi - ainakin jossain määrin. Olemme askarrelleet erilaisia sytytysvälineitä pienissä kotipajoissamme sekä testailleet steariinisipsien ja -kennojen toimivuutta takapihan nuotioilla sekä sauna- ja takkapesissä. Opetusvideot opettajistamme kiehisiä kirveellä ja puukolla veistävinä taitureina sai kaiken näyttämään aika helpolta - meiltähän tämä myös käy.  Askel teoriasta märkään ja pimeään metsään on kuitenkin pitkä, mutta eiköhän tämäkin sitten syksymmällä parin pompun taktiikalla onnistu kohtuudella meiltäkin.

Ei eräoppaaksi tietenkään valmistuta kotisukissa hiippailemalla sekä tabletin näyttöä kääntämällä ja ääntä säätämällä, mutta eipä näin ole käymässäkään edes tänä poikkeavan ajan keväänä. Meille on suunniteltu kokonaisuus, jossa oppimisen monet keinot ovat käytössämme. Opettajilta pieni annos teoriaa sytykkeeksi, hieman tausta-aineistoa syttypuuna, henkilökohtaisten tehtävien valmistelua, ryhmän kanssa työstämistä, maastoon kirmaamista, keskustelua ja tiedon jakamista koko kurssille (taitaa olla sitä monimuotojuttua).

Maastoon olemme hakeutuneet etsimään (puuttuvia) rasteja, metsästämään sammaleita (niitä samannäköisiä vihreitä), suunnittelemaan kartanlukurataa sekä ennen kaikkea nauttimaan keväästä. Viikonlopun liikunnan jälkeen on jopa hieman väsyttänyt, mutta työryhmämme videopalaverissa arvelimme tämän johtuvan ennemminkin runsaasta ulkoilmasta kuin pienimuotoisesta ikääntymisestä.

Merkittävänä ongelmana luonnon tuntemisen opiskelussa on välittömän vuorovaikutuksen puuttuminen opettajiin, jolloin vaikkapa lintujen äänien havainnointi tai kasvien tunnistaminen saattaa mennä enemmän tai vähemmän arvailuksi (harakoille). Kevät on toki armollista opetteluaikaa meille aloittelijoille, sillä luonto monipuolistuu vaiheittain liki laji tai pari kerrallaan.

Entäpä minkälaisia erä- ja luontoihmisiä ELO 20 kurssin kaksikymmentä oppilasta mahtaa olla? Olipa maastossa liikkumisen ja ”eräilyn” kokemuksemme mikä tahansa, niin yhteistä näyttäisi olevan vahva joskin omannäköisemme suhde luontoon. Kahden viikon välein vaihtuvissa työryhmissä ehdimme tutustua ennen kesälomaa ainakin pintaraapaisuin liki kaikkiin kurssikavereihin, mikä on tietenkin hyvä asia.

Elokuussa (toivottavasti) alkava lähijakso maastojaksoineen näyttää kuitenkin syvällisemmin luonteemme ja ryhmätyötaitomme. Luultavammin ensimmäinen ilta leiriaskareilla ja yö teltassa kertoo meistä jo paljon enemmän - sitä odottaen.

Teksti ja kuva: Pertti, ELO 20

Hyria ei pysähdy - etäopiskelun ja elämän fiiliksiä

Miten minulla menee?

Olemme nyt kaikki samassa tilanteessa, mutta jokainen hyvin erilaisin yksilöllisin tavoin. On tärkeää seurata viranomaisten ja asiantuntijoiden antamia ohjeita, tehdä oma osansa ja huolehtia lähimmäisistämme. Sen lisäksi on hyvä suojella omaa mieltä liialliselta tietotulvalta ja juurtua arkeen. Huolista huolimatta pyrkiä näkemään hyvät asiat ympärillämme ja mikä parhainta nauttia yksin tai perheen kanssa orastavasta keväästä ja lähiluonnosta.

Koko maailman pysäyttänyt ja Uudenmaan maakunnan eristänyt Korona pandemia toi suuria muutoksia myös meidän luonto- ja eräopasopiskelijoiden arkeen. Talvierätaitojen näyttöviikko Hetta-Pallakselle peruuntui lähtöä edeltävänä päivänä, suurin osa harjoitteluista on siirtynyt tulevaisuuteen, myös kaikki näytöt on tällä hetkellä kielletty. Meidänkin ryhmä on siirtynyt etäopiskeluun ja jokainen opiskelee nyt itsenäisesti omaan tahtiinsa.

Vastuukouluttajamme Laura on pitänyt meidät hyvin kartalla, vaikka tilanteet ohjeistuksineen ovat vaihtuneet nopeasti... Yksi eräoppaan tärkeä taito on tottua nopeasti vaihtuviin tilanteisiin, pysyä tyynenä ja ottaa käyttöön varasuunnitelmat!

Nyt on ollut hyvä hetki pysähtyä kaikkien niiden kirjojen ja lehtien äärelle, joiden lukeminen on jäänyt kesken. Tai voi istahtaa hetkeksi koneen äärelle ja seurata esim. Yle Areenasta erilaisia luontoaiheisia ohjelmia. Etätehtävien tekemiselle on nyt oivallinen hetki ja tulevia näyttöjä voi hyvin suunnitella ja tehdä kirjallisia osioita valmiiksi...niitähän riittää!!

 Olen viettänyt todella paljon aikaa luonnossa kuljeskellen kajakilla, kävellen, pyörällä. Olen nauttinut luonnosta yksin tai ystävän kanssa turvavälin huomioiden. Aurinkoisena päivänä olen pakannut eväät ja lämmintä juomaa reppuun, ottanut tietokoneen kainaloon ja etsinyt mukavan kallionkolon järvi- tai merinäkymällä ja tehnyt kouluhommia ulkosalla. Pääkaupunkiseudun ulkoilualueet ovat täyttyneet ihmisistä. Täällä maalla on vielä hyvin tilaa retkeillä ilman ruuhkia. Olen pyrkinyt välttämään laavu- ja nuotiopaikkoja lähtemällä “umpimetsään” aikaisin aamulla tai myöhemmin illalla.

On ollut myös ilo pitää muutama koulupäivä sukulaislapsille luonnossa. Tässä kuvassa ihastellaan Vihdin Rokokallion jylhiä kalliomuodostelmia. Rokokallio on Vihdin toiseksi korkein paikka. Paikan erikoisuutena on koko jyrkänteen mitan jatkuvien pysty- ja vaakarakojen verkosto. Niiden väliin on muodostunut huikeita luolia, koettavaa riittää koko päiväksi! Paikka ei sovellu ihan perheen pienimmille. Alueelta löytyy myös kota ja kaksi nuotiopaikkaa.

Pidetään itsestämme ja läheisistämme huolta!

Nautitaan arkisista hetkistä ja lähdetään ulos luontoon voimaantumaan ja rauhoittumaan!

Terkuin

Leena, ELO19

Hyria ei pysähdy - ohjataan eräoppaita etänä

Eräopetusta etänä

Hyrian uusi eräopaskurssi ELO20 aloitti keskiviikkona 15.4. opintonsa. Aloitusaamu oli poikkeuksellinen monestakin syystä. Opiskelijat, jotka yleensä juovat koulutuksen aloituskahvit Vantaanjoen nuotiopaikalla, istuivat nyt kotonaan ja katselivat läppärin ruudulta nuotion kuvaa. Syynä virtuaalitulilla istumiseen ei ollut yöllä saapunut takatalvi, vaan kevään koronapandemia. Sinänsä harmi, sillä kahvitteluun olisi ollut aihetta: nyt aloittanut ELO –kurssi on järjestyksessään Hyrian kymmenes kurssi. Juhlavuosi!

Voiko eräopetusta järjestää etänä? En tiedä, mutta olemme aloittaneet mielenkiintoisen kokeilun. Valmistuuko reilun vuoden kuluttua eräoppaiden sijaan etäoppaita? Toivottavasti ei.

Opintojen alku sisältää henkilökohtaisten taitojen opettelua ja niitä lähdemme verkon välityksellä ryhmälle ohjaamaan. Kokoonnumme opiskelijaryhmän kanssa keskiviikkoisin Teamsissa teoria-introon ja tehtävien jakoon, tämän jälkeen jokainen harjoittelee viikon aihepiiriä omatoimisesti luonnossa. Onneksi Uumolta löytyy laajaa osaamista eri ihmisiltä, niin saamme pidettyä opetustuokiot niin suunnistamisesta, tulien tekemisestä, kasvien ja kalojen tunnistamisesta kuin pyöräilystäkin. Iso kiitos työkavereilleni!

Erä- ja luonto-opastamiseen sisältyy myös paljon lähikontaktia asiakkaiden kanssa, kun katsellaan ja ihaillaan yhdessä luontoa, istutaan porukalla tulilla tai ohjataan välineiden ja varusteiden käytössä. Tästä syystä on turvallisempaa tavata vasta syksyllä.

Aurinkoista kevättä kaikille!

Teksti: Laura Kuusinen

Kuva: Jenni Niittumäki

Hyria ei pysähdy - opiskelujen aloitus etänä

Innostusta ja jännitystä netissä

Odotetut eräopasopinnot alkoivat, vihdoin. Tänä keväänä eräopaskoulutusta on järjestetty Hyriassa 10 vuotta mutta tämän kevään opintojen aloitus poikkeaa hieman aiemmista, koska niin kuin varmaan kaikki tietävät korona on sekoittanut kaiken, kaikkialla. Pääsimme kuitenkin aloittamaan opinnot mikä tärkeintä, tosin etänä. Innokkaana, odottavana mutta jännittynein mielin. En tiedä jännittikö enemmän opintojen alku vai etänä suoritettavat opinnot.

Ensimmäiset luennot ovat nyt takana ja täytyy sanoa, että onni on nykyaika ja -teknologia, joka mahdollistaa paljon. Saimme todella kattavan perehdytyksen aluksi siihen, kuinka käyttää netin oppimisympäristöjä ja siihen mitä mahdollisuuksia meillä verkossa on. Kurssikavereita on nähnyt videoiden kautta ja kuulumisia kuultu. Mikä tämän tyyppisissä opinnoissa on mielestäni oikein kiva. Myös ryhmätyöt ja niissä vaihtuvat ryhmät mahdollistavat onneksi tutustumista toisiimme ja yhdessä tekemistä. Ryhmätyöt ovatkin olleet todella monipuolisia ja innostavia.

Käsiteltäviin aiheisiin on päässyt tutustumaan niin luentojen kuin myös videoiden muodossa mikä on kiva ja huomaa, että opettajat panostavat myös paljon tähän etäopetukseen. Viikkotehtäviä tehdessä on ollut ihana päästä ulkoilemaan ja nauttimaan aivan mahtavasta keväästä.

Vaikka tämä kivaa on näinkin, odotan todella, että syksyllä pääsisimme niin sanottuun normaaliarkeen ja lähiopetukseen, jotta pääsisi tapaamaan muita kunnolla livenä ja että päästäisiin yhdessä metsään oppimaan, kokemaan, näkemään ja retkeilemään.

Ihanaa kevättä kaikille, Eva