oppimisympäristöt

Voihan Peruna

Koulutilalla harrastetaan pikkuisen potunviljelyä. Joku vuosi onnistuu ja joku vuosi vähän vähemmän onnistuu. Viime vuoden kuivuudessa ei ollu perunassa paljon koettavaa, mutta tänä vuonna tunnelma sadonkorjuussa oli suorastaan antoisa.

Maatalousalan opiskelijat saivat kokemuksen, joka nykypäivänä alkaa olla jo harvinainen. Vanhempi kaarti tietää (ja tuntee) tämä taiteenlajin läpikotaisin, mutta tämä porukka voi nyt kehua olleensa mukana myös potunnostossa. Erittäin hyvä asia tulevaisuuden kannalta, sillä #nofarmsnofood

Kelit sattui täsmälleen kohdille! 

Koneet toimi ja porukkaa oli sen verran että urakka eteni rivakasti.

Erityismaininta AHKERUUDESTA pitää kuulemma antaa meidän puutarhakouluttajille.

Enkä epäile hetkeäkään etteikö osuisi ihan oikeaan paikkaan. Soile!! ja Marjatta!!

Kyllä ruoka on kaunis asia.

Kuvat: Matti Siitari

Terhi K. - Uumo tänään

Opiskelijanäkökulma

Back to school!

Erä- ja luonto-opiskelijoiden kesäloma kesti hulppeat pari kuukautta, elokuun puolivälissä palasimme koulun penkille.

Ensimmäisenä koulupäivänä meidät jaettiin heti kahteen ryhmään: toiset pääsivät huoltamaan koulun maastopyöriä ja toiset suunnittelemaan elokuun lopulla Turun saaristoon suuntautuvaa maastojaksoa. 

Pyörät piti ensin pestä, minkä jälkeen irrotimme niistä etu- ja takarenkaat, puhdistimme (joissakin tapauksissa sangen likaiset) ketjut, rataspakat ja vaihtajat. Jarrupalojen kunto piti myös tarkistaa, samoin pinnojen kireys (!). 

Kunnollisen jynssäyksen - ja voimakkaasti haisevien puhdistusaineiden jälkeen - oli vuorossa muun muassa ketjujen rasvaus ja kaikkien osien laittaminen takaisin paikoilleen. Onneksi renkaiden kiinnitysmekanismi oli sangen kehittynyt ja helppokäyttöinen, ei tarvinnut taistella ruuvien ja prikkojen kanssa.

Saimme pyörät huollettua ennätysajassa (ainakin omasta mielestämme) mutta opettajamme Topi ei päästänyt meitä helpolla, vaan raijasi  meille lisää huollettavaa: koulun asuntolan pyöriä. Ainakin yksi vaaleanpunainen ihanuus sai uuden mahdollisuuden käsittelymme jälleen. 

Seuraavana päivänä saimme testata taitojamme ensimmäisessä lajitentissä. Kyseessä saattoi olla kaikkien aikojen mielekkäin tentti, sillä saimme suorittaa sen kokonaan ulkona kävellen ja meloen. Tentin jälkeen ryhmät vaihdettiin päittäin, ja ensimmäisen päivän huoltoryhmä siirtyi nyt suunnittelemaan tulevaa retkeä. Retken ohjelma oli jaettu erikseen neljälle vastuuryhmälle, eli yksi ryhmä vastasi aina yhden päivän ohjelmasta ja järjestelyistä. Päänvaivaa tuottivat muun muassa itse pyöräiltävä reitti sekä lauttayhteydet, joita aina vähennetään keskikesän kiireisimmän matkailukauden jälkeen. 

Tässä vaiheessa (torstai 22.8.) suunnitelmat ensi viikon pyöräretkelle ovat enemmän tai vähemmän valmiita, opiskelijat ovat saaneet pähkäillä turvallisuussuunnitelmien, kestävän kehityksen sekä tuotteen toteutussuunnitelmien kanssa. Toivomme reissulle paljon aurinkoa ja lämpöä ja lauhkeita tuulia! 

Heini / ELO19