Hiehomaailman vesiprojekti, osa 162 (tai jotain)

Nyt on tapahtunut parissa päivässä niin paljon viikkojen hiljaiselon jälkeen ettei tätä saata uskoa todeksi?! Hiehomaailman lämmitettävä vesikuppi -projekti suorastaan harppasi eteenpäin.

Asiaa varsinaisesti auttamatta taivaalta työntyy lunta taukoamatta. Ja tuulen kanssa, joten sitä kertyy sisällekin. Mutta juuri nyt ei ole pakkasta kuin -8°C. Sen puolesta normaali talvisää raksahommiin.

Työmaalla on katto päällä, valot ja tuulensuoja. Bonuksena avuliaat eläimet jotka repivät kaiken mihin ylettyvät.

Leikattiin betoniin roilo ja haudottiin sitä muutaman päivä lämmittimien kanssa niin jo pystyi lapiokin maaperään. Kaivettiin putkikieppi hangesta ja sattui olemaan ihan sopivan mittainen. Sähköä varten valkoista putkea samaan kaivantoon ja hiekat ja betonimassat päälle. Jes! Näin sanallisesti kuvaillen se on 10 minuuttia, mutta pikkuisen pitempi aika saattoi mennä käytännössä.

Betoniauto toi näppärästi massan, tässä kohtaa ei tullut hiki.

Nyt sitten haudotaan tätä tekelettä peiton alla viikon verran. Ainakin. Jäljellä on putkityöt ja sähkötyöt ja niin, itse kupin asentaminen paikoilleen. Kaivantokin pitäisi jossain vaiheessa täyttää reunoilta umpeen. Kärsivällisyyttä vaaditaan taas. Pitänee ottaa mallia lehmistä, niillä on kadehdittavan hyvät hermot.

Terhi K. - Uumo tänään

Kurkistus akvaarioon

Kalat on erikoisella tavalla kauniita. Niiden hoitamisessa keskitytään enimmäkseen ympäristön hoitamiseen, eli akvaarion veden laatuun ja lämpötilaan. Niin monesti tulee ihailtua uskomattoman kauniita akvaarioita ajattelematta että kauneuden takana on paljon työtä. Tässä on yksi työvaihe akvaarioiden hoidossa. Siihen kuuluu paljon muutakin, kuten ruokinta, mutta tämä on blogi eikä romaani.

Pieneläinhuoneella on monta pientä ja yksi iso akvaario. Isossa akvaariossa on isoja kaloja. Isot kalat syövät paljon ja tuottavat paljon kakkaa. Molemmista tulee veteen epäpuhtautta jonka puhdistamiseen tarvitaan kaksi suurta tehokasta suodatinta. Joihin kertyy kakkaa ja ruuantähteitä. Suodattimet eivät puhdistu itsestään (harmi), joten ne pestään vuoroviikkoina. Ja siinäpä onkin mielenkiintoinen työmaa. Onneksi lattia on hyvin viemäröity, sillä suodatin on niin painava, että se on ensitöiksi tyhjennettävä lattialle. Tyhjentämisen jälkeen kerrosten materiaalit pestään mekaanisesti puhtaiksi. Mutta ei liian puhtaiksi ettei akvaarion pieneliökanta häiriinny. Yllättävän paljon silkkaa sontaa suodattimeen kyllä kertyykin ja haju on sen mukainen...

Heti pesun jälkeen suodatin kasataan, palautetaan paikalleen ja täytetään vedellä. Ja joka kerta toivotaan kovasti että se lähtee jälleen käyntiin. Toistaiseksi on lähtenyt. Kun hoitorutiineissa on säännöllisesti suodattimien pesu ja veden vaihtaminen, pysyy kalojen ympäristö  tasapainossa ja kalat kunnossa. Ja saamme kaikki ihailla lasin läpi näitä erikoisia otuksia niiden omassa ympäristössä.

Vielä kansi paikoilleen ja valmis!

Kaiken työn tuloksena kirkas vesi

Eläintenhoitajaopiskelijat tekevät eläintenhoitajien ohjauksessa kaikkia akvaarioiden hoitotöitä pieneläinviikon aikana. Heille tulevat tutuksi nämä isot suodattimet, pienempien akvaarioiden pienemmät suodattimet sekä kaikki muutkin akvaarioiden hoitotoimet. 



Akvaarioharrastus on todella monipuolinen maailma ja töiden ohessa opiskelijoilla riittää keskusteltavaa ja kyseltävää. Allekirjoittanut ei ole mikään akvaariospesialisti, mutta meidän eläintenhoitajissa sellaisia on, joten olen siitä loistavassa asemassa että pala kerrallaan pääsen tähänkin maailmaan tutustumaan.

Terhi K. - Uumo tänään

Suljettujen ovien takana

Kun tulet tutustumaan koulutilan navettaan niin siellä näyttää suunnilleen tältä.

Lypsävien puolella lehmät lehmäilee, eikä muuta. Ja parempi niin, sillä ne käyttävät päivästään märehtimiseen noin 16 tuntia. Ja mieluiten makaavat märehtiessään.

Tältä näyttää vasikkalassa. Tai sitten nekin ovat nukkumassa. Pikkuvasikat käytännössä syövät ja nukkuvat, vähän isommilla on enemmän aktiivisia hetkiä. Mutta lepäily on nuorenkin naudan vuorokauden päätyö. Pässi-Einari kyllä on aina uteliaana aidalla roikkumassa ja huomiota vaille.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Mutta jos siirrytään ajassa muutama tunti taaksepäin, 
esimerkiksi ihan vaikka tänään siellä näytti tältä.

Kesken vasikkalan siivoustyön tuli puhelimeen soitto, että osa hiehoista on karannut ulkotarhasta. Lehmät ja hiehot jalottelevat lypsyn jälkeen päivittäin tarhassa. Ja tänään  nuoriso-osasto oli paksun lumikerroksen siivittämänä hyppinyt aidasta yli ja paineli pitkin pihoja. Jipii.

Ei muuta kun vasikkalan ovi visusti kiinni ja pihalle. Ja siellähän niitä tosiaan sinkoili pitkin konehallin pihaa. Täyttä vauhtia. Näytti olevan oikeinkin hauskaa. Mutta niinpä olivat meidän tehokkaat ja työtehtäviensä monipuolisuudesta tunnetut kiinteistön pojatkin jo valmiina paikalla. Eheeei ollut pienilla eläimillä muuta mahdollisuutta kun mennä annettuun suuntaan. Yksin olisikin ollut turhan mielenkiintoinen työmaa, kun toinen navettavuorolainen tarvittiin portille vahtiin ja opiskelijat olivat jo oppitunneilla. Mutta tällä porukalla tilanne oli viidessä minuutissa ohi. Että ISO kiitos taas kiinteistön pojille, olette parhaita! Ja ihan vaan sattuneesta syystä ei ole kuvaa, eikä videota, meidän hiehojahdista... Harmi. Olisi ollut ratkiriemukasta materiaalia.

Loput navettahommat meni sujuvasti, olimmehan saaneet hyvät lämittelyt ja runsaasti raitista ilmaa juostessamme nilkan syvyisessä hangessa vilkkaiden eläinten kanssa.

Joten nyt kun kaikki eläimet on hoidettu ja tilanne taas alkuosan kuvien mukainen... 
eiköhän istahdeta kaffille seuraavaksi ja olla niinkun Manta, rennosti.