Hyria ei pysähdy - etäopiskelun ja elämän fiiliksiä

Miten minulla menee?

Olemme nyt kaikki samassa tilanteessa, mutta jokainen hyvin erilaisin yksilöllisin tavoin. On tärkeää seurata viranomaisten ja asiantuntijoiden antamia ohjeita, tehdä oma osansa ja huolehtia lähimmäisistämme. Sen lisäksi on hyvä suojella omaa mieltä liialliselta tietotulvalta ja juurtua arkeen. Huolista huolimatta pyrkiä näkemään hyvät asiat ympärillämme ja mikä parhainta nauttia yksin tai perheen kanssa orastavasta keväästä ja lähiluonnosta.

Koko maailman pysäyttänyt ja Uudenmaan maakunnan eristänyt Korona pandemia toi suuria muutoksia myös meidän luonto- ja eräopasopiskelijoiden arkeen. Talvierätaitojen näyttöviikko Hetta-Pallakselle peruuntui lähtöä edeltävänä päivänä, suurin osa harjoitteluista on siirtynyt tulevaisuuteen, myös kaikki näytöt on tällä hetkellä kielletty. Meidänkin ryhmä on siirtynyt etäopiskeluun ja jokainen opiskelee nyt itsenäisesti omaan tahtiinsa.

Vastuukouluttajamme Laura on pitänyt meidät hyvin kartalla, vaikka tilanteet ohjeistuksineen ovat vaihtuneet nopeasti... Yksi eräoppaan tärkeä taito on tottua nopeasti vaihtuviin tilanteisiin, pysyä tyynenä ja ottaa käyttöön varasuunnitelmat!

Nyt on ollut hyvä hetki pysähtyä kaikkien niiden kirjojen ja lehtien äärelle, joiden lukeminen on jäänyt kesken. Tai voi istahtaa hetkeksi koneen äärelle ja seurata esim. Yle Areenasta erilaisia luontoaiheisia ohjelmia. Etätehtävien tekemiselle on nyt oivallinen hetki ja tulevia näyttöjä voi hyvin suunnitella ja tehdä kirjallisia osioita valmiiksi...niitähän riittää!!

 Olen viettänyt todella paljon aikaa luonnossa kuljeskellen kajakilla, kävellen, pyörällä. Olen nauttinut luonnosta yksin tai ystävän kanssa turvavälin huomioiden. Aurinkoisena päivänä olen pakannut eväät ja lämmintä juomaa reppuun, ottanut tietokoneen kainaloon ja etsinyt mukavan kallionkolon järvi- tai merinäkymällä ja tehnyt kouluhommia ulkosalla. Pääkaupunkiseudun ulkoilualueet ovat täyttyneet ihmisistä. Täällä maalla on vielä hyvin tilaa retkeillä ilman ruuhkia. Olen pyrkinyt välttämään laavu- ja nuotiopaikkoja lähtemällä “umpimetsään” aikaisin aamulla tai myöhemmin illalla.

On ollut myös ilo pitää muutama koulupäivä sukulaislapsille luonnossa. Tässä kuvassa ihastellaan Vihdin Rokokallion jylhiä kalliomuodostelmia. Rokokallio on Vihdin toiseksi korkein paikka. Paikan erikoisuutena on koko jyrkänteen mitan jatkuvien pysty- ja vaakarakojen verkosto. Niiden väliin on muodostunut huikeita luolia, koettavaa riittää koko päiväksi! Paikka ei sovellu ihan perheen pienimmille. Alueelta löytyy myös kota ja kaksi nuotiopaikkaa.

Pidetään itsestämme ja läheisistämme huolta!

Nautitaan arkisista hetkistä ja lähdetään ulos luontoon voimaantumaan ja rauhoittumaan!

Terkuin

Leena, ELO19