Opiskelijanäkökulma

Tulenteko, työvälineet ja suunnistus

Säätiedotus
Kun sataa noita-akkoja

ja hirveitä hirvenkakkoja

ja kirveitä ja puukkoja

saa silloin huuliin rakkoja,

jos antaa suukkoja.

-Kirsi Kunnas-

Onneksi yllä oleva säätiedotus ei pitänyt perjantaiaamuna paikkaansa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Tosin päivän aikana näimme hirvenkakkoja, kirveitä ja puukkoja riittämiin. 

Yhteistoiminnallisesti opettajamme Jari Hämäläisen kanssa suunnittelimme päivän ohjelman ja eikun menoksi. Suuntasimme iloisin mielin kohti Hyrian opetusmetsää ja Jarin tekemiä suunnistusratoja.

Osa oli jo niin rohkeita, että suuntasivat vaatimammalle reitille ja osa taas, mukaanlukien allekirjoittanut, tyytyi vielä helpompaan reittiin. Jari laittoi gps-laitteet reppuihin, että voisimme myöhemmin tutkia koululla reittivalintojamme. Kaikki löysivät takaisin Jarin luo, joten voitaneen sanoa, että olemme jo oppineet jotakin suunnistuksen saloista.

Metsälounaan (joku kävi Märkiön grillillä ;-)) jälkeen keskityimme itse asiaan eli työvälineisiin ja niiden huoltamiseen. Aloitimme puukon terotuksesta. Työvälineiksi käyvät liippakivi, timanttilevy tai jos puukko on todella huonossa hapessa, tarvitaan aluksi tahkoa. Yllätyksekseni myös Fiskarsin veitsenterottimella saa Jarin mukaan puukostakin terävän, jos puukko ei ole päässyt huonoon kuntoon. Sitten alkoi hiominen veden ja liipan tai timanttilevyn kanssa. Ryhmän työskentely oli keskittynyttä ja tulostakin tuli. Välillä piti muistaa vetää purskeet pois. Jos joku olisi halunnut vielä terävämmäksi puukkonsa, olisi siihen voinut käyttää nahkavyötä, johon puukkoa vedettäisiin. Jari kertoi hifistelevänsä puukkonsa loppuun perimällään sotilaskiväärin hihnalla. Kun puukko on huollettu, voi tehdä vielä paperitestin. Terän pitäisi leikata paperia.

Kirveen terän kunnostukseen kävivät samat välineet. Lopuksi Jari muistutti, että esim. liipalla kannattaa hioa kärki jyrkempään kulmaan. Halonhakkuuopetuksesta jäi mieleen, että pitää lyödä aina ohi!:-P Ja pientä klapia ei kannata lyödä pystyssä vaan lappeellaan. Työturvallisuusjuttuja.

Ennen tulentekoharjoitusta kävimme vielä läpi sahaan liittyvät huoltotyöt. Opimme iltojemme iloksi uuden harrastuksen, harittamisen. Jos sahan terät eivät nätisti harita joka toinen toiseen ja joka toinen toiseen suuntaan, voit istua alas, napata harituspihdit ja ryhtyä vääntämään. Kun haritus on kunnossa, terä ei jää kiinni puuhun ja terä tekee leveämmän sahausjäljen. Älä kuitenkaan harita liikaa, sillä liian suuri haritus tekee sahauksesta raskasta. Tylsä terä pitää vaihtaa.

Tulet saa tehdä maanomistajan luvalla, jos ei ole metsäpalovaroitukset voimassa. Opimme seuraavat tulentekoniksit: hilsepallo on hyvä sytyke=-O( siis koivun hilsekaarnasta puristeltu pallura), aluksi riittävästi pieniä klapeja, älä yritä heti rakentaa nuotiota vaan pikkuhiljaa hyvä tulee, talvella muista laittaa nuotion pohjalle polttopuita, ettei nuotiosi painu lumeen. Ryhmämme sai jo rutinoituneesti tulet syttymään. Tosin luontokin oli rutikuiva ja sytykettä löytyi helposti. Anniina oli tuonut mukanaan tulukset ja niillä sai ainakin kuivalla kelillä yllättävän helposti tulet syttymään. 

Aikamme nuotiota ihailtuamme, ryhdyimme sammutuspuuhiin, mikä on tosi tarkka ja tärkeä juttu. Kun pieninkin kytevä puunpala oli tainnutettu lopullisesti kastelukannun avulla, lähdimme lompsimaan autoille, tarkoituksenamme vielä koululla katsoa atk-luokassa gepsien reitit.

Koulun pihaan tultuamme saimme viimeisen tärkeän opetuksen. Älä koskaan jätä puukkoa ilman tuppea mihinkään! Opettajamme Jari sai syvän haavan sormeensa penkoessaan tarvikelaatikkoa, jossa oli puukko ilman tuppea. Huomasi, että ryhmämme on jo suorittanut EA 1-kortit. Nopeaa ja asiantuntevaa apua tuli välittömästi. Jouduimme kuitenkin jättämään gepsien tarkastelun toiseen kertaan tapaturman takia. Toivottavasti Jari sai sormensa kuntoon. Tapaturmaa lukuunottamatta saimme viettää jälleen kerran hienon lähipäivän hyvässä seurassa uutta oppien!

ELO19 Anne M