Etäopiskelua

 Eräoppaat etänä

Mitä tekevät tulevat eräoppaat, kun kouluun ei korona-viruksen takia voi mennä?

Samaa mitä varmaan kaikki muutkin Suomen - ja maailman - opiskelijoista tällä hetkellä: opiskelevat etänä. 

Luontoon ja ulkona olemiseen vahvasti liittyvää opetusta on ehkä  haastavampi järjestää etänä kuin esimerkiksi koodausta, mutta tiukan paikan tullen kaikki on mahdollista. Internetin ansiosta pystyimme myös pitämään ns. etäkahvit ryhmämme kanssa huhtikuun alussa ja sovimme, että pidämme näitä etäkahveja kevään mittaan säännöllisesti. 

 Minkälaisia asioita eräopasopiskelijat siis voivat etänä tehdä? No, nyt on aikaa tehdä esimerkiksi varustehuoltoa, joka myös on tärkeä osa eräoppaan ammattitaitoa: putsata ja huoltaa vaelluskengät tiptop-kuntoon, tarvittaessa pestä ja käsitellä kuorivaatteet, pakata pois ne paksuimmat talvivaatteet (vaikka takatalvi taisikin nyt päästä yllättämään!) - eikä tässä tietystikään vielä kaikki.

Nyt on myös aikaa tutustua uusiin retkikohteisiin ja suunnitella retkiä: päiväretkiä, yhden yön yli kestäviä retkiä, viikonloppuretkiä tai pidempiäkin vaelluksia. Toisaalta, kun kauas ei pääse tai viitsi lähteä (nyt pääsisivät kyllä uusimaalaisetkin!), on aikaa tutustua omaan lähiympäristöön. Itse olen huomannut, että esimerkiksi lintuelämä kotini lähellä on uskomattoman runsasta. Tykkään bongailla lintuja ja suuren osan linnuista olen bongannut ihan muutaman kilometrin päästä omasta kodista ja huomattava osa havainnoista on tehty oman keittiön ikkunan takaa. 

Eräopintoja on ryhmällämme takana nyt noin vuoden verran ja uskon, että kaikille on tämä kevät uudenlainen verrattuna edelliseen, eikä pelkästään koronan takia. Tietoa ja taitoja on vuodessa kertynyt lisää ja tuntuu, kuin maailmaa katselisi nyt hieman erilaisin silmin. On ikään kuin tullut herkemmäksi luonnossa tapahtuville ja esiintyville asioille, jokaisen lajitentin myötä löytyy uusia, kiinnostavia olentoja ja asioita tarkkailtavaksi. Vuosi sitten opintojen alkaessa tutustuimme yhdessä sammaliin koulun havaintometsässä ja voi sitä mekastusta, kun yritettiin erottaa sammalet toisistaan! Sammalet jaksavat edelleen kiinnostaa ja kiehtoa tätä ryhmää, luulisin. 

Uusimpana uutuutena tänä keväänä ovat itselleni käävät. Aikaisemmin hieman epämääräisinä möntteinä pitämäni pallerot ovatkin osoittautuneet sangen mielenkiintoisiksi (mutta haastaviksi tunnistaa). Uskon - ja toivon - että luontoa havainnoimalla silmä kehittyy havaitsemaan pienimmätkin yksityiskohdat. Näin voi pienestä sammalmättäästäkin paljastua pieni mutta rikas maailma. Bigger is better -lausahdus ei välttämättä enää pidäkään paikkaansa.

Teksti: Heini E., ELO19

Kuvat: Heini E. ja Anne M., ELO19