Hatlamminsuolta
Riuttan lumipyryyn
Hiihtovaellusten
välissä reippaat erä- ja luonto-opasopiskelijat järjestivät toisilleen
päiväretken Riihimäkeen. Riehakkaissa tunnelmissa pakkauduttiin autoon, jonka
nokka oli kohti rakasta naapurikaupunkia.
Matka
taittui nopeasti ja pian oltiin Hatlamminsuon luontopolun lähtöpaikassa.
Hatlamminsuo on luonnonsuojelualue ja Riihimäen hienoimpia luontokohteita.
Vähän reilun kilometrin pituinen reitti kulki hyväkuntoisia pitkospuita pitkin.
Kauniit suomaisemat ilahduttivat kulkijoita ja iloinen puheensorina täytti
ilman. Nuotiopaikalla odottavaa
lajitenttiä kerrattiin keskustellen. Välillä maltettiin lukea opastauluja ja
ottaa valokuvia kauniista näkymistä.
Nuotiopaikalla
nautittiin nokipannukahvit ja sitten olikin lajitentin vuoro. Käävät
aiheuttivat harmaita hiuksia, mutta muuten vaikutti siltä, että kaikki olivat
valmistautuneet koitokseen riittävällä vakavuudella.
Ilmassa oli
jo lumisateen enteitä, kun lähdimme seuraavaan kohteeseen Suomen Metsästysmuseoon.
Suomen metsästysmuseo kerää ja tallentaa suomalaista erähistoriaa ja
metsästysperinteitä. Museo on eräkulttuurin tietokeskus, joten paljon oli
kiinnostavaa nähtävää. Vaihtuvana näyttelynä oli metsästäjä ja luontokuvaaja
Martti Rikkosen Taigametsot-valokuvanäyttely. Se oli hieno.
Museokierroksen
jälkeen syötiin mahat täyteen maukasta kotiruokaa viereisessä Lasimuseon
tiloissa toimivassa ravintola Klaasissa.
Päivän
viimeinen kohde oli Riuttan perheliikuntakeskus. Melkoinen lumimyräkkä oli jo alkanut.
Riuttassa marsittiin suorinta tietä frisbeegolf-radalle ja aloitettiin
kiekkojen heittely tuiskussa ja tuulessa. Sääolosuhteista huolimatta golfattiin
innolla. Kiekot lentelivät sinne sun tänne, mutta hauskaa oli ja moni aikoo
uudelleen lajin pariin. Kun mobiilisuunnistusrataan, Riuttan harjun
muinaismerien rantoihin ja entiseen laskettelurinteeseen oli tutustuttu,
siirryttiin autolle, jossa yritettiin karistaa enimmät lumet repuista ja
pipoista ennen autoon menoa. Loskassa ja lumimyräkässä palattiin Hyvinkäälle
ammattitaitoisen kuskin turvallisessa kyydissä.
Palautekeskustelussa
todettiin, ettei aina tarvitse mennä merta edemmäs kalaan vaan läheltäkin
löytyy tosi mielenkiintoisia luontokohteita.
Teksti Anne
M. ELO19, kuvat Silja Lavonen, Anniina Laitala, Pekka Poutiainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti