Työpaikalla oppimassa

Riekkoja ja revontulia

Savukiehkurat kohoavat saunan piipusta kohti tähtien täplittämää taivasta. Tuli rätisee kiukaan pesässä. Avaan saunan oven ja astun ulos, lämmin höyry karkaa ovesta. Saunan terassi tuntuu viileältä paljaiden jalkojeni alla. Kohotan katseeni ylös ja koen taianomaisen tunteen. Vihreänsävyiset revontulet tanssivat ylläni korkeuksissa. Hetki on täynnä Lapin maagista taikaa - ihan kuin istuisin taivaanlaella tuliketun kanssa, joka hännällään on huiskinut pohjoiseen yöhön hohtavaa valoa. Erämaan hiljaisuus menee ihon alle, niin kaikkivoipainen se on. Olen Petsikkotunturissa Utsjoella, Kuninkaan Erän Ravdoskaidin tilalla.

Aamulla maa on kuurassa. On lokakuun neljäs 2019. Edellisellä viikolla satanut kymmensenttinen ensilumi on sulanut pois. Yöllä oli pakkasta, ovatkohan talvipukuun kietoutuneet riekot siirtyneet ylemmäs tunturiin? Luonto- ja eräopastyöharjoittelijana herään samaan kellonlyömään henkilökunnan kanssa. Viikon työharjoittelujaksoni tavoitteena on oppia kokonaisvaltaisesti metsästyspalvelun tuottamisesta asiakkaille. Olen nostanut haulikkoni olalle useampana päivänä sekä patikoinut oppaiden ja asiakkaiden kanssa tunturissa metsästyskoirien vainun perässä.

Asiakkaat saapuvat huoneistaan aamiaiselle kukin omaan tahtiin leppoisasti jutustellen. Eilisen päivän riekkojahdin tilanteita käydään läpi. Kahvin, tuoremehun, puuron, leivän, munien ja pekonin jälkeen asiakkaat valmistautuvat päivän riekkojahtiin. Neljä metsästyskoiraa oransseissa liiveissään pörräävät malttamattomina ja odottavat oppaiden lähtökäskyä. Kanalintukoira saattaa juosta 60 kilometriä siinä ajassa, kun ihminen patikoi 15 kilometriä. Asiakkaille valmistetaan retkieväät, jahdin turvallisuusasiat käydään läpi ja haulikot nostetaan olalle. 

Ammattitaitoisten oppaiden ja heidän metsästyskoiriensa tavoitteena on luoda asiakkaille otollisia ja turvallisia metsästystilanteita. Se, saadaanko riekon rintaa illallispöytään, on lopulta kiinni metsästäjien ampumataidoista. Kolmen ruokalajin illallisilla on riekon rintafileen lisäksi nautittu palsternakkakeittoa poromurulla, peuran ja hirven sisäfilettä, kuningasrapusalaattia, turskaa, kuusenkerkkää, punajuurta, suklaakakkua. Muun muassa näitä on Kuninkaan Erän toimitusjohtaja Veijo Kantanen loihtinut asiakkailleen.

Viikonloppuna en edellisten päivien tapaan lähde jahtiin oppimaan riekonmetsästyksen saloja. Suuntaan Kuninkaan Erän yrittäjä Lauri Kaivoluodon ja asiakkaiden mukana Pohjois-Norjan Jäämerelle Varanginvuonoon. Osallistumme kuningasrapusafarille norjalaisen kalastajan opastamana. Seuraamme, kun opas vetää rapumerran meren syvyyksistä aluksen lattialle. Pian aluksen lattialla käy kova kuhina ja kalske, kun pitkäsaksiset ja isokokoiset kuningasravut tutustuvat asiakkaiden saappaisiin. Täysimittaisista ravuista Lauri valmistaa asiakkaille herkulliset rapuvoileivät, pienemmät vapautetaan mereen kasvamaan. Asiakkaiden kalaonni täydentyy turskakaloilla, joista Veijo valmistaa illallispöytään maittavan aterian. 

Päiväretken jälkeen palaamme takaisin Ravdoskaidin tilalle. Norjan Nessebystä Petsikkoon ajaa parissa tunnissa. Päätien laidalla vaihdamme kulkuneuvomme maastokuosiseen ja isorenkaiseen maasturiin, jolla matkaamme viimeisen taipaleen tietöntä tunturimaastoa tilalle, missä saunan lempeät löylyt odottavat retkeilijöitä. Tunturitaival Laplander-maasturin kyydissä on eräelämys jo itsessään. 

Seuraavana päivänä Kuninkaan Erän asiakkaiden on aika lähteä kotimatkalle. Lauri kuljettaa asiakkaat Ivalon lentokentälle. Samaisen päivän iltalennolla saapuu seuraava metsästävien asiakkaiden joukko, jotka Lauri vastaanottaa henkilökohtaisesti. Asiakashuoneet on siivottu, petivaatteet vaihdettu ja tulisijat hohkaavat lämpöä. Tilan tuvan ruokailupöydässä valkoiset kruunukynttilät odottavat illallisvieraita.

Työharjoittelijan viikko kului nopeasti.  Monenlaisten askareiden kyljessä kulki mukana erämaan puhdas ilma, sen toverillinen hiljaisuus, mukava henkilökunta ja asiakkaat. Aamuvarhain ulkoilmaa haistellessani pyrähti kaverikseni kuukkeli. Sen ruosteenpunaiset siivet ja pyrstö hohtivat aamunkajossa kuin tuliketun hännän liekit taivaalla. Sen lentely muistuttaa revontulien pyöriviä liikkeitä. Lapin luonto luo outoa taikaa. Se ei ole vain uskomuksia, satua tai myyttejä. Se on täyttä totta.

Lämpimät kiitokset Veijolle ja Laurille elämysrikkaasta työharjoittelujaksosta! Annoitte minun osallistua, oppia, epäonnistua ja kysyä. Asiakkaiden, henkilökunnan ja työharjoittelijan hyvinvoinnista pidettiin hyvää huolta. Teillä oli hyvä olla.

Teksti ja kuvat luonto- ja eräopasopiskelija Anniina Laitala 

Hyvinkään Hyria