Opiskelijanäkökulma

Luonto- ja eräopasopiskelijoiden ekat fiilikset

Luonto- ja eräopasopiskelijat aloittivat luontoalan tutkintokoulutuksen asianmukaisissa ulkoilukamppeissa. Yksi jos toinen uudenkarhea opiskelija löysi Hyrian nuotiopaikalle aamulla 16.4.2019. Kouluttaja Laura oli sytyttänyt nuotiotulen, nokipannussa kiehui kahvivesi.

Tutustuimme toisiimme, esittelimme vierustoverimme muulle joukolle. Kiersimme kampuksen ja siirryimme punaisen Torpparintuvan koululuokkaan. Joku on kouluun tullessaan kokeneempi vaeltaja tai eränkävijä, toiselle rauhallinen lähimetsässä oleskelu lisää hyvinvointia, kolmannelle opiskeluvuosi tuo hengähdystauon hektiseen työelämään. On lähtötaso mikä tahansa, on jokaisella omanlaisensa suhde luontoon. Tutkintokoulutus tarjoaa uusia ulottuvuuksia luontosuhteeseen, se haastaa ja opettaa selviytymään. Koska luontoa ei voi hallita, ei hyvien eränkäyntitaitojen rinnalla sovi unohtaa nöyryyttä.

Koulutuksen aikana vietetään yhteensä reilu parikymmentä yötä ulkona. Maastojaksot ovat kestoltaan yhdestä useampiin öihin, jokaisena vuodenaikana. Tämän lisäksi koulupäiviä on niin lähimaastossa kuin luokassakin. Aloitimme heti kasvilajien tunnistamisen putkilokasveista. Tiedätkö muuten, että järviruoko sekoitetaan usein järvikaislaan? Sekoitin nämä kasvit ennen toisiinsa, mutta tarkempi tutkiskelu osoittikin useita eroavaisuuksia kahden lajin välillä. Järviruo'n kukinto on tuuhean röyhymäinen, järvikaislan kukinto muodostuu tähkärykelmistä. Järvikaisla elää usein järviruo'n kanssa samassa paikassa, järvien ja merien rannoilla. Molempia kasveja taitavat mökinomistajat moittia, eikä suotta. Ensimmäisen koulupäivän aikana olimme paljon ulkona. Kotiin tullessa poskia nipisteli kevätauringon säteet.

Toisena koulupäivänä eräopasopiskelijoiden joukko toi iloista melua metsään. Hurautimme Hyrian autoilla lähimetsään opiskelemaan. Kaikilla oli hyvä fiilis, iloinen puheensorina pirskahteli auton penkiltä toiselle. Olo oli myös hivenen epätodellinen. Epätodellinen ehkä sen vuoksi, että saimme opiskella koko päivän metsässä. Jokainen opiskelija sytytti oman nuotiotulensa. Savupatsaat maalasivat aurinkoisen metsän hetkeksi usvaisiksi hattaroiksi. Parin kanssa kokkailtiin eräruoat, lietenä trangiat kaasupullolla tai spriikeittimellä. Suklaabanaanit pehmenivät nuotiotulen hehkussa, opiskelijoiden veistämät kiehiskiehkurat houkuttelivat liekkejä.

Jatkoimme kasvien opiskelua tutkimalla sammalia ja jäkäliä. Kun kumartuu tutkimaan sammalmattoa, vihreän sävyjä on lukuisia. Myös sammalten joukko on valtava, jokaisella omat erityispiirteensä. Rahkasammaleen päässä on hillaa muistuttava vihreä marja, kynsisammaleen lehden kärki kaartuu terävästi kuin kissan kynsi. Ensimmäisinä koulupäivinä sää suosi suopeasti, mutta näinhän ei ole aina. Luonto- ja erätaitojen kanssa päästään vielä tositoimiin, kun poutasään sijaan sataakin vettä ja tuulee. Mutta kehnompi keli on hyvä opettaja. Seuraavina koulupäivinä harjoitellaan ensiaputaitoja, turvallisuus ennen kaikkea.

Terveisin luonto- ja eräopasopiskelija Anniina Laitala