Puolukan kanssa puuhailua 

Se kait ei nämä hommat ole aina niin vakavia... Aamun kun ahertaa toimistossa numeroiden ja kirjainten parissa, pitää vastapainoksi keksiä jotain piristävää toimintaa. Vasikan taluttaminen on maailman parasta vastalääkettä ihan mihin vaan.

Pikkuisen ollaan jo Puolukan kanssa reenailtu riimussa olemista karsinassa ja se on osoittautunut aivan ällistyttävän uteliaaksi ja ennenkaikkea rohkeaksi tyypiksi. Karsinaharjoitusten jälkeen asteli rohkeasti navetan käytävillä, ovesta eteiseen ja ruohomaton kautta ulos, vaikka maassa oli lunta. Oho. Ei ihan joka vasikalta suju.

Hippaloitiin pihanurmikolla, jossa oli kiva spurttailla. Vähän lyhyenlainen talutin kyllä siihen.. Mutta ehkä kuitenkin pitäydymme enemmän hallitussa liikkumisessa, sillä aikuisena narun päässä pukkilaukkaa kirmaava 400 kg nauta ei ole ihan ensisijaisia tavoitteita. 

Sanomattakin lienee selvää, että kaikilla opiskelijaryhmillä jotka pihalla olivat, loppui kiinnostus "omaan aiheeseen" noin nanosekunnissa kun Puolukka ilmaantui näkökenttään. Täysin luonnollinen reaktio tähän söpöyteen. Itse olen ihan menetetty tapaus.

Lopuksi käytiin vielä morjenstamassa ulkokarsinassa isoja hiehoja. Oli kamalan mielenkiintoista ja ehkä vähän pelottavaakin. Onneksi oli aita välissä, ne tyypit oli ihan liian kiinnostuneita.

Sitten samaa reittiä takaisin vasikkalaan ja omaan karsinaan. Puolukka lähettää lämpimät kiitokset Hyrian metallipuolen pojille, jotka tekivät vasikkalaan ovelliset karsinaelementit. Kylläpä päästään kätevästi ulkoilemaan!