Syysvaelluksella

 Uumolaisten vallaton Usmin vaellus

Starttasimme syksyisen kolmen päivän vaelluksen valtatien kupeesta. Olimme punninneet rinkat koululla ja tasoittaneet painoa tiimiläisten kesken. Saimme tehdä retken kahden-kolmen hengen ryhmissä, koska joukossa oli hyvin eritasoisia vaeltajia. Meidän tiimissämme oli yksi konkari, toinen vähemmän suunnistanut, mutta jo Karhunkierroksen kokenut, ja kolmas suunnistuksesta ja päiväretkistä nauttiva noviisi. 

Kartta ei ollut ihan tavallisinta suunnistusmallia, vaan siitä puuttui mm. koordinaattiviivat. Usmi-Kytäjä-alueen maasto oli vaativa, paljon suota ja kallioita, eikä kartassa ollut merkitty montaa polkua. Reittivalintoja voi tehdä monia eikä meidän tiimimme aina mennyt helpoimman kautta.  Eri reiteillä voi tehdä hienoja löytöjä, kuten mustatorvisieniä, mustaa graniittia ja valkohäntäpeuran sarvet. 

Oli hauska törmätä maastossa myös eräoppaisiin, jotka olivat samalla retkellä meidän luontoneuvojien ja –ohjaajien kanssa.  Suunnistimme samoja rasteja ja leirimme olivat lähekkäin, joten pääsimme tutustumaan heidän avotulimajoituksiin. Onneksi vaelluksen aikana satoi oletettua vähemmän ja juuri ruokailuhetket olivat poutaisimpia. Yhdellä lounasrastilla saimme nauttia nuotioletuista ja toisella oli mahdollista kokeilla risukeittimen tekoa. 

Yksi tärkeistä tehtävistämme tällä reissulla oli reflektoida omaa jaksamista. Syksyinen luonto antoi paljon ja mieli pysyi virkeänä vähilläkin unilla. Sateinen kelikään ei väsyttänyt, vaan alkava ruska, marjat ja sienet vehreässä metsässä kohottivat mieltä, vaikka vähän saattoi poiketa suunnitellulta reitiltä ja polvea rasittaa. Sateellakin kannattaa lähteä luontoon ja muistaa, että sää voi muuttua nopeasti.

Teksti: Henna Hautakangas ja Anu Skyttä LuymP20

Kuvat: Anu Skyttä