keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Henkilökunta

Tikusta asiaa
Aulanko - kansallismaisema
Lähdimmepä tässä päivänä muutamana Uumon porukalla Aulangolle asti puhumaan puuta heinää. Kirjaimellisesti. Sillä saimme iltapäivän aikana metsäopettajaltamme Heikiltä aivan loistavan asiantuntevaa ja elävästi esitettyä tietoa alueen puustosta, kasvilajistosta ja historiasta.


Ensimmäinen pysähdys oli n. 50 m päässä parkkipaikalta ja käsitteli alueen historiaa, metsänhoitoa ja lajistoa
Edessä korkea vaalea Katsura ja takana kelta-punainen Euroopan sorvarin pensas

Kuljimme parin tunnin kierroksen, mikä tarkoittaa että saimme karkean pintaraapaisun siitä mitä kaikkea alueelta löytyy. 

Oli mitä parhain viileä, mutta aurinkoinen syyspäivä ja puut olivat kukin lajilleen tyypillisesti joko aloittelemassa tai lopettelemassa ruskaa. 

Näimme matkan varrella myös monia erikoisuuksia ja kummallisuuksia, jotka olisivat tyystin jääneet huomaamatta ilman loistavaa opastamme.









Reissu sisälsi myös pikamatkan Brittiläiseen Kolumbiaan, jonne siirtyminen tuli pienenä yllätyksenä, kun Heikki vain harppasi asfaltoidulta tieltä vasemmalle ja lähti etenemään pusikon sekaan. 

Seurasimme perässä ja pienen matkan päästä löytyikin aivan ainutlaatuinen puukokemus! Jättituijat olivat liki 30 m pitkiä ja ikää näillä kavereilla on heti se 150 vuotta. Maa puiden alla oli paljas ja tuoksu hyvin erikoinen sekoitus pihkaa, maata ja jotain määrittämätöntä...

Tässä uniikissa ympäristössä viihdyimme pitkän tovin ja keskustelu lähti suorastaan lentoon. Yllättäen huomasimme että puiden katveessa tuli pidettyä osastonkokous aiheesta markkinointi ja Uumon historian dokumentointi.


Jättituijien juurella oli omanlaisensa maailma










Puronylitystehtävän jälkeen etenimme tietä ja polkuja pitkin näköalapaikalle ja -tornille. Ne ovat kyllä nimensä veroiset!! Kansallismaisema. Ja syystä.



Tornin huipun näkymiä

Ähäskutti. Ahkera kuvaajamme Kirsi tuli ikuistettua edes joihinkin kuviin.

Tässä vierekkäin "tissikuusi" ja vanhan männyn kilpikaarnainen tyvirunko.
Tyylinsä kullakin.

Puustoretken jälkeen suuntasimme Hämeenlinnaan syömään! Sillä nälkä oli jo aivan hirmuinen. Pöytävarauksen ja etukäteen tilattujen annosten siivittämänä saimme ruuat eteemme ilman suurempia viivytyksiä ja hetken aikaa tämäkin porukka oli hiljaa. Pahimman nälän kaikottua pulina jatkui kotimatkalla entiseen malliin. Olipa mahtava päivä kaikkineen! Upeat maisemat, hieno ilma, loistavaa seuraa ja erittäin kiinnostavaa tietoa alueesta ja puista. 
Kiitos Heikki ja muut!

Terhi K. - Uumo tänään

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti