Opiskelijan arkea

ELO19 pyöräretki

Houtskarista Kustaviin

Heräsimme aamulla aurinkoisessa Houtskarin saaristokoulussa. Olimme sopineet, että aloitamme aamun rauhallisesti ja vasta puoli kahdeksalta marssimme valmiille aamupalalle. Vielä mitä!? Kun me oppaat saimme silmämme auki puoli seitsemän aikaan, oli telttakylä lähestulkoon purettu ja asiakkaat valmiina päivän koitoksiin. Oli ihana nauttia aamiaista, jonka emäntä oli loihtinut meille aurinkoiseen aamiaishuoneeseen: tuoreita sämpylöitä, puuroa, kananmunia, kahvia...

Opasryhmämme, Anniina, Silja, Timo ja Anne, kihisi innosta ja jännityksestä. Vedimme päällemme keltaiset paidat ja naamamme loistivat kuin Naantalin auringot. Työnjakomme oli selvä ja kaikki olivat tehtäviensä tasalla.

Aamupalan ja varusteiden pakkaamisen jälkeen kokoonnuimme lähtöpaikkaan aamujumppaa varten. Annen johdolla venyttelimme pyöräilystä ja nukkumisesta jäykät rankamme joustaviksi, unohtamatta jalkoja ja käsiä.

Ennen lähtöä jaoimme kaikille Olmo-pyöräilylippikset. Se viimeistään nosti hymyn vaativammankin asiakkaan kasvoille. Sitten yhteiskuva, Timo-oppaan napakat turvaohjeet ja matkaan kohti Hyppeistä Silja-oppaan perässä. Timo tarttui huoltoauton rattiin ja ajeli rauhallisesti perässämme.

Saaristokoulu-Hyppeis-Roslax

Päivän taitettava matka aloitettiin rauhallisesti idyllistäkin idyllisemmissä Houtskärin saaristomaisemissa. Ensimmäinen kohteemme oli Borgbergin lintutorni, josta aukesivat näkymät (ainakin kirkkaalla säällä) aina Ahvenanmaan alueelle asti. 

Borgbergin lintutorni

Saatuamme tornissa keuhkomme täyteen raikasta meri-ilmaa, annoimme pyörien rullata kevyesti Hyppeisiin, pieneen ja autenttiseen saaristolaiskylään, jossa saimme vastaamme ainoastaan muutaman määkivän lampaan. Aika tuntui pysähtyneen. Hyppeisistä poikkesimme metsään mutkittelevalle, joitakin asiakkaita epäilyttävälle hiekkatielle, joka johti meidät muinaishautojen luo. Jos tunnelma kylässä oli pysähtynyt ja rauhallinen, niin se oli vasta alkua sille metsän hiljaisuudelle, jota hautojen luona saimme kokea. Auringon säteillessä kultaisena puiden lomasta oli hyvä hetkeksi pysähtyä miettimään muinaisten ihmisten elämää saarella.

Jottei liian alhainen kahvin ja sokerin määrä veressä pääse etenkään aamutuimaan yllättämään, niin pysähdyimme vielä Hyppeisten Värdhusin kahvilaan nauttimaan auringon lämmöstä ja veden liplatuksesta. Vaikka kahvilan aukioloa oltiin tarkastettu useaan otteeseen erinäisistä digitaalisista kanavista, niin tämä reissu opetti meille ainakin sen, että aina parempi soittaa. Puhelimella. Suoraan sille palveluntarjoajalle. Ainakin saaristossa, kun ihmismäärät kesäsesongin loppuessa hiipuvat, niin yrittäjätkin vähentävät samassa tahdissa toimintaansa. Ja niinhän se oli käynyt meidänkin kahvilan kohdalla, mutta pitäjä onneksi huomasi pihalla poukkoilevan pyöräporukan ja riensi paikalle hätiin.

Roslax-Gullvivan

Idyllisen Hyppein jälkeen pääsimme lepuuttamaan jalkojamme M/S Satava -lautalle. Lauttamatka kesti yli kaksi tuntia, joten kaikilla oli riittävästi aikaa nauttia lounasta, ottaa päiväunet, nauttia kannella merellisistä näkymistä ja merilinnuista sekä kuunnella meidän oppaiden ohjelmanumerot sisätiloissa lautan moottoreiden jyskeessä. Anne kertoili maantiepyöräilystä urheilulajina, Anniina ja Silja antoivat asiakkaille kunnon tietopläjäyksen saariston sääolosuhteista. Viimeiseksi kuultiin ote Ulla-Leena Lundbergin kirjasta Jää ja kuunneltiin aina yhtä ihana Myrskyluodon Maija, tällä kertaa Valtteri Torikan ja Maria Ylipään versiona.

Kun lautta saapui Torsholmaan, lähdimme “Tour de Brändölle” Annen johdolla, Anniinan ajaessa huoltoautoa. Tuuli oli myötäinen, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja merelliset näköalat olivat kerrassaan mahtavat. Pysähtelimme muutaman kerran ottamaan valokuvia ja kerran näimme merikotkan liitelevän päämme päällä kuin tilauksesta. Pyörähdimme myös katsomassa Brändön kirkkoa, joka on rakennettu 1740-luvun lopussa.

Vauhtimme oli rauhallinen ja saavuimme Gullvivanin kahvilaan aikataulussa iltapäiväkahveille. Kahvin jälkeen Anne hyppäsi huoltoauton puikkoihin ja Anniina alkoi luotsaamaan retkeilijöitä kohti Långön satamaa, jossa koimme opaspäivämme suurimman järkytyksen.

Gullvivanin kahvila - Långön satama

Gullvivanin kahvila Brändössä oli jo suljettu kesän turistit palvelleena, mutta kahvila avattiin meille varta vasten. Anniina soitti edellisenä päivänä kahvilaan ja kysyi, josko pyöräilijöille tarjoutuisi mahdollisuus päiväkahvin ja pullan ostoon. Ja onnistuihan se - mainiota palvelua! Gullvianin kahvilasta oli noin 10 kilometrin matka Långön satamaan. Brändö on kuuluisa upeista maisemistaan, erityisesti silloin, kuin meri liplattaa autotien molemmin puolin. Anniina-oppaan tarkoituksena oli rauhaisa pyöräily maisemista nauttien kohti satamaa, mutta vauhti kasvoikin välillä niin nopeaksi, että saavuimme satamaan reilusti ennen lähtöaikaa.

Siirrytään tuohon järkytykseen...

Saapuessamme Långön satamaan varmistimme lautan kuskilta, että meneehän lautta Vuosnaisiin. Meille vastattiin ruotsiksi, että ei mene Vuosnaisiin vaan Osnäsiin. Olimme kauhuissamme siitä, että olimme saapuneet väärään satamaan. Oppaiden aivoissa surisi jo vaihtoehtoisen reitin suunnittelu, jotta pääsy Vuosnaisiin onnistuisi vielä saman päivän aikana. Noh, hetken juteltuamme kuskin kanssa på svenska, ymmärsimme sen, että Vuosnainen on ruotsiksi Osnäs. Huoahdimme helpotuksesta ja selvensimme myös asiakkaillemme, että oikeassa satamassa ollaan, kuten pitikin. Ja Vuosnainen on ruotsiksi Osnäs. Muutkin paikannimet kannattaa opetella suomen lisäksi ruotsiksi. Näin säästytään turhilta järkytyksiltä. Lauttamatka meni leppoisasti levähdellen. Vuosnaisten satamaan saapuessamme Timo otti vuorostaan oppaan vastuun. 

Vuosnainen - Lootholma

Aurinkoisessa säässä pyöräletka lähti Vuosnaisten satamasta polkien kohti Vartsalan lossia Timon johdolla. Matka joutui arvioitua nopeammin ja retkeilijöille jäi aikaa tunnistaa lintuja ja kasveja satamassa. Lossin tultua huomasimme, ettei ruuhkaa ollut, kaksi autoa meidän lisäksemme. Saavuimme Kustavin satamaan ja viimeisen nousun jälkeen uudella pyörätiellä kaupan valomainos piirtyi näkökenttään ja oli halukkaille iltapalan hankinnan mahdollisuus. Vielä 10 min pyöräilyä ja päiväretki oli suoritettu. Majoittuminen tapahtui ripeästi ja suihku virkisti Lootholman leirintäalueella. Vielä palautekeskustelu ja nukkumaan, niin päivän väsymys oli poispyyhkäisy.

Teksti ja kuvat ELO19 Timo Kymäläinen, Anne Myyryläinen, Silja Lavonen ja Anniina Laitala