Henkilökunta

Kouluttajatkin kouluttautuu

Luontoalan ammattitutkinnon lähiopetuksessa maastossa liikutaan paljon; kolmasosa lähipäivistä ollaan yön ylikestävillä maastojaksoilla ja toinen kolmannes päiväretkillä tai muuten luonnon helmassa ulkona. Lähipäivillä käytetään puukkoa ja muita teräaseita, liikutaan avotulen läheisyydessä, kokataan kaasu- ja bensakeittimillä, lotrataan kuuman veden kanssa sekä kuljetaan erilaisilla välineillä (mm. polkupyörä, lumikengät, sukset, kanootit) maastossa ja vesillä. Ulkona ollaan kaikkina vuodenaikoina ja usein myös eri vuorokaudenaikoina. Toisinaan liikutaan porukassa, toisinaan opiskelijat liikkuvat itsenäisesti tai pareittain maastossa. Kouluttajien valvova silmä ei ulotu kaikkialle…

Kun taitoja vasta harjoitellaan ja osaamista kartutetaan, ei kaikki aina suju suunnitelman mukaisesti; puukko voi lipsahtaa, kuuma vesi kaatua, kenkä livetä kalliolla tai risu heilahtaa kuusennäreestä silmään. Osan riskeistä pystyy ennakoimaan ja estämään huolellisella suunnittelulla ja ohjeistuksella. Turvallisuussuunnitelmiin kirjataan mahdolliset riskit, miten riskien todennäköisyyttä pienennetään sekä toimenpiteet mitä tehdään, jos jotain sattuu. Onneksi maasto-opetuksessa sattuu yllättävän vähän tapaturmia. Silti on hyvä olla varautunut myös siihen, jos ja kun jotain käy.

Osallistuin marraskuussa Vierumäellä nelipäiväiselle WAFA –ensiapukurssille, jonka järjesti Outward Bound Finland. WAFA (Wilderness Advanced First Aid) eräensiapukurssi on suunniteltu retkeilijöille, outdoor-alalla toimiville henkilöille ja riskialttiissa ympäristöissä työskenteleville henkilölle, jotka toimivat olosuhteissa, jonne avun saanti voi olla vaikeaa ja kun sairaala- ja pelastuspalvelut eivät ole saatavilla nopeasti. Kurssi antaa valmiudet hätätilanteisiin, jotka vaativat potilashoitoa vaikeissa olosuhteissa ja improvisoituja välineitä apuna käyttäen. Kurssikielenä on englanti ja kaikki materiaalit ovat englanniksi.

Neljän pitkän koulutuspäivän aikana 26 kurssilaista harjoitteli ahkerasti miten toimia tilanteissa, kun jotain on sattunut ja avun saanti kestää. Vuorotellen sidoimme toistemme kuvitteellisia murtumia, puhdistimme haavoja ja palovammoja, kokeilimme potilaan siirtämistä erilaisilla tilapäisvälineillä (mm. köysi, alusta) sekä harjoittelimme potilaan kohtaamista ja rauhoittelemista. Lähes kaikki harjoittelu tapahtui ulkona muutaman asteen lämpötilassa ja pienessä vesisateessa, joten potilaan lämpimänä pitäminen korostui hyvin konkreettisesti. Harjoittelun aikana korostui paljon vammamekanismin selvittäminen sekä sen avulla päättely mitä vahinkoa onnettomuustilanteessa on voinut sattua.

Käytännön harjoittelun lisäksi kurssilla oli kiinnostavaa tavata ihmisiä, jotka olivat eri puolilta Suomea saapuneet kohentamaan auttamistaitojaan. Paikalla oli oppaita, yrittäjiä, opettajia ja ulkoiluharrastajia. Olipa paikalla myös yksi Hyriasta valmistunut eräopaskin! 

Oli äärettömän hyödyllistä päästä vaihtamaan kokemuksia ja näkemyksiä kollegoiden kanssa työskentelystä ulkona ryhmien kanssa. Näillä opeilla on hyvä lähteä kohti talvea ja tulevia maastojaksoja.

Teksti ja kuvat: Laura Kuusinen