Suunnistusta!
Opintojen kolmas viikko käynnistyi
Tuomas Ernamon suunnistusopissa. Porukassa oli monen tasoista suunnistajaa. Toisille
kompassi oli uusi tuttavuus ja jotkut olivat suunnistaneet jo vuosikymmeniä.
Porukassa jaettiin kuitenkin hyviä vinkkejä mitä kannattaa ja ei kannata tehdä
suunnistaessa. Ja kaikki oli tietenkin myös innoissaan oppimassa uutta!
Aamupäivän tutustuimme erilaisiin karttoihin,
karttojen eri mittakaavoihin, erantoon ja suunnistuksen välineisiin. Opimme,
että karttasuojuksia on monenlaisia (joista toiset vaativat enemmän voimaa
avautuakseen) ja että kompassin rasiassa ei saa olla kuplaa, jollei halua eksyä
reitiltä. Karttaa on tärkeää pitää oikein päin, pitää peukaloa siinä kohdin
missä on edellisen kerran ollut varma sijainnistaan ja pysyä paikoillaan kun
katsoo kompassia (ellei omista himosuunnistajille tarkoitettua kompassia, joka
pysyy mukana vauhdissa kuin vauhdissa).
Iltapäivällä suunnattiin Herusen ja Nopon maastoon harjoittelemaan
käytännössä suunnistusrastien löytämistä, kompassin käyttöä ja kartanlukua. Ensimmäistä kertaa lähdettiin koulun autoilla koulun
läheisyyden ulkopuolelle. Automatkan aikana
tapahtui jotain mystistä, kun yksi kompassikin vaihtui eteläisen
pallonpuoliskon kompassiksi, vaikka luokassa se toimi vielä hyvin.
Maastossa pohdittiin reitinvalinnan merkitystä
käytännössä. Opimme, että erä- ja luonto-oppaan ei tarvitse oppaana toimiessa
olla kilpasuunnistaja eikä reitiksi kannata valita sitä linnuntietä lyhyintä
vesakon läpi kulkevaa reittiä. Tutkittiin miltä erilaisten karttamerkkien
esittämät kohteet näyttävät maastossa ja miten karttamerkitkin ovat aina kartan
laatijan tulkinta maastosta. Kokeiltiin etsiä maastosta rasteja ja välillä
huomattiin, että oma suuntavaisto saattoikin ohjata hiukan rastista ohi.
Päivä oli todella opettavainen ja itselleni
päällimmäisenä jäi mieleen:
“Jos et tiedä missä olet. Pysähdy. Hengitä syvään.“
Kukaan ei kuitenkaan eksynyt ja
päivän jälkeen moni innostuikin kovasti suunnistuksesta ja oli lähdössä
iltarasteille kartuttamaan lisää suunnistuskokemusta. Taisi joku heittää myös
idean, että josko sitä lähdettäisiin joukkueena Jukolaan 2023. Jää nähtäväksi.
Teksti: Ninni Heinonen
Kuvat: ELO22 opiskelijat