oppimisympäristöt

Voihan Peruna

Koulutilalla harrastetaan pikkuisen potunviljelyä. Joku vuosi onnistuu ja joku vuosi vähän vähemmän onnistuu. Viime vuoden kuivuudessa ei ollu perunassa paljon koettavaa, mutta tänä vuonna tunnelma sadonkorjuussa oli suorastaan antoisa.

Maatalousalan opiskelijat saivat kokemuksen, joka nykypäivänä alkaa olla jo harvinainen. Vanhempi kaarti tietää (ja tuntee) tämä taiteenlajin läpikotaisin, mutta tämä porukka voi nyt kehua olleensa mukana myös potunnostossa. Erittäin hyvä asia tulevaisuuden kannalta, sillä #nofarmsnofood

Kelit sattui täsmälleen kohdille! 

Koneet toimi ja porukkaa oli sen verran että urakka eteni rivakasti.

Erityismaininta AHKERUUDESTA pitää kuulemma antaa meidän puutarhakouluttajille.

Enkä epäile hetkeäkään etteikö osuisi ihan oikeaan paikkaan. Soile!! ja Marjatta!!

Kyllä ruoka on kaunis asia.

Kuvat: Matti Siitari

Terhi K. - Uumo tänään

Opiskelijanäkökulma

Back to school!

Erä- ja luonto-opiskelijoiden kesäloma kesti hulppeat pari kuukautta, elokuun puolivälissä palasimme koulun penkille.

Ensimmäisenä koulupäivänä meidät jaettiin heti kahteen ryhmään: toiset pääsivät huoltamaan koulun maastopyöriä ja toiset suunnittelemaan elokuun lopulla Turun saaristoon suuntautuvaa maastojaksoa. 

Pyörät piti ensin pestä, minkä jälkeen irrotimme niistä etu- ja takarenkaat, puhdistimme (joissakin tapauksissa sangen likaiset) ketjut, rataspakat ja vaihtajat. Jarrupalojen kunto piti myös tarkistaa, samoin pinnojen kireys (!). 

Kunnollisen jynssäyksen - ja voimakkaasti haisevien puhdistusaineiden jälkeen - oli vuorossa muun muassa ketjujen rasvaus ja kaikkien osien laittaminen takaisin paikoilleen. Onneksi renkaiden kiinnitysmekanismi oli sangen kehittynyt ja helppokäyttöinen, ei tarvinnut taistella ruuvien ja prikkojen kanssa.

Saimme pyörät huollettua ennätysajassa (ainakin omasta mielestämme) mutta opettajamme Topi ei päästänyt meitä helpolla, vaan raijasi  meille lisää huollettavaa: koulun asuntolan pyöriä. Ainakin yksi vaaleanpunainen ihanuus sai uuden mahdollisuuden käsittelymme jälleen. 

Seuraavana päivänä saimme testata taitojamme ensimmäisessä lajitentissä. Kyseessä saattoi olla kaikkien aikojen mielekkäin tentti, sillä saimme suorittaa sen kokonaan ulkona kävellen ja meloen. Tentin jälkeen ryhmät vaihdettiin päittäin, ja ensimmäisen päivän huoltoryhmä siirtyi nyt suunnittelemaan tulevaa retkeä. Retken ohjelma oli jaettu erikseen neljälle vastuuryhmälle, eli yksi ryhmä vastasi aina yhden päivän ohjelmasta ja järjestelyistä. Päänvaivaa tuottivat muun muassa itse pyöräiltävä reitti sekä lauttayhteydet, joita aina vähennetään keskikesän kiireisimmän matkailukauden jälkeen. 

Tässä vaiheessa (torstai 22.8.) suunnitelmat ensi viikon pyöräretkelle ovat enemmän tai vähemmän valmiita, opiskelijat ovat saaneet pähkäillä turvallisuussuunnitelmien, kestävän kehityksen sekä tuotteen toteutussuunnitelmien kanssa. Toivomme reissulle paljon aurinkoa ja lämpöä ja lauhkeita tuulia! 

Heini / ELO19

Kesä

Ihana kesä!

Tätä se on tämä arkinen aherrus koulutilalla: auringonpaistetta ja eläinten kanssa hengailua... Eli siis vaikka se on hurjan paljon muutakin, omat lomaltapaluun fiilikset kuitenkin kiteytyy aikalailla ylläolevaan kuvaan. Ihana kesä!

Pitkän poissaolon jälkeen piti tehdä tarkastuskierros "tiluksilla" ja yhä edelleen, kaikkea on.

Navetan pääovi. Viheriä ei ole päässyt sora-alueilla pahasti vallalle.

Orvokit ovat selvästi saaneet riittävästi vettä kesän aikana. :D

Meidän tunteita jakanut avomaa ei hukukaan rikkaruohoihin. Sata pistettä Topille ja harjoittelijoille!!!

Kurpitsat ja maissit näyttää oikein hyviltä

Lehmät kulkevat vasemmalta oikealle, ihmiskukijoiden poikittaisliikenne porteista.
Tarvetta porteille on selvästi ollut ja hyvin on pysyneet kiinni. Kiitos huomaavaisille kulkijoille.

Upouusi puukuja traktoriharjoituskentän ja lehmien kujan välissä näyttää hyvältä (siis vihreä eikä kuivunut keltaiseksi). Tästä tulle tosi magee! Metsäkoulutus on aloittanut sen rakentamisen viime syksynä ja pikkuhiljaa etenee kolmiriviseksi myös Palstojentien laitaan. Ja päivänkakkarat on kuin pienet auringot vihreän keskellä.

Eipä pöllömpi eka päivä, mitä nyt tämä luonnon monimuotoisuuspelto sisältää enimmäkseen rikkaruohoa (lila hunajakukka on kylvetty) ja uudisteutut laitumet näyttää työntävän pelkkää saviheinää... Lehmien aitalangoissakin taisi olla jotain "pikku"häikkää. :D Joten kääriä hihat ja alkaa hommiin! Elokuu on nimittäin yllättävän äkkiä.

Terhi K. - Uumo tänään

Opiskelijanäkökulma

”Kiurun ääntä kuullellen…” eli Maastojakso 2: Luonnon tarkkailua

’LuonA19 erä- ja luonto-opas’

Kurssimme retki 4.-5.6.2019 suuntautui Kirkkonummen Kopparnäsiin, jossa meillä oli ilo ja kunnia saada tutustua harvinaiseen Alauda sp. ssp. encyclopaedia -yksilöön, tunnetummin Heikki Kiuruun. Hän ja Laura ”Säänhaltija” Kuusinen laittoivat tietotulvallaan opiskelijoiden päänsisäiset kovalevyt ja tallennustilat todella ahtaalle kahden päivän aikana! Leppoisa kesäsää ja upeat maisemat, sekä jännittävät kohtaamiset erilaisten luonnonilmiöiden kanssa kuitenkin moninkertaisesti korvasivat uhkaavan informaatioähkyn synnyttämän päänsäryn (olisiko sittenkin pitänyt juoda vielä yksi pullollinen vettä).

Edellisestä maastojaksosta tuttu kermaperäily jatkui jo tulomatkalla. Kävimme hakemassa maukasta evästä Four Seasons Fish -myymälästä eli Siuntion kalansavustamolta. Osa herkuista katosi jo autoissa parempiin suihin. Kaarroimme vielä toiselle välipalalle Kisu Jernströmin Degerby Deliin. Jätimme sieltä fonduepadan toistaiseksi ostamatta, koska totesimme että sekä suklaa-, että juustofonduen valmistaminen samassa padassa olisi voinut harmillisesti sotkea makuja.

Ensimmäinen tutkimuskohteemme Kopparnäsissä oli Råbergen ja niiden korkein huippu. Emme olleet montaa askelta ehtineet ottaa, kun tuli ensimmäinen havis! Ohdakeperhonenhan se siinä lepatteli, juuri niin kauhtuneena Espanjasta muuttonsa jäljiltä kuin Heikki oli ehtinyt ennen lähtöä pitämässään ’pikku’ tietoiskussa kuvailla. Pian lajeja alkoi tulla vastaan yhä hengästyttävämmällä tahdilla:

Kvarnträskin luonnonsuojelualueella saimme havainnoida luonnonmukaista metsäsukkessiota. Ja itse järvellä odotti upea yllätys: kalasääksen pesä ja joutsenperhe! Tutkimme myös ulpukan- ja lumpeenlehtien eroavaisuuksia ja luonnollista metsäsukkessiota.

Leiriydyimme ja virkistimme itseämme Sandvikenin hiekkarannalla.

Päivällisen jälkeen ehdimme vielä tutkia merenrannan kasvillisuutta ja eläimistöä.

Keskiviikkoaamu valkeni peiponlaulun ja tiirojen tirrityksen säestyksellä. Taas upea päivä edessä! Hieman silmät sikkarassa lähdimme kello kuusi tassuttamaan aamiaispaikalle Ålandsbergetille. Matkalla tietysti opimme erottamaan saniaisista, pääseekö hiiri portaalle ja että alve on lapamato ja siksi alvejuuri on myrkyllinen. Kofeiini onneksi auttoi saamaan tiedostot taas järjestykseen. Heikki bongasi ohilentävän merikotkan, jolla oli jokin vesilintu kynsissään, minkä seurauksena jonkun kuksa piti hakea alhaalta rannasta… Meditoimme historian vaiheita läheisillä pronssikautisilla hautaröykkiöillä ja palasimme omia jälkiämme takaisin leiriin.

Paluumatkalla löytyi vielä ainakin nuokkuhelmikkä (joka sai uuden nimen ‘luuppahelmikki’ erään opiskelijan myöhemmin kertoessa retkestä kotona) ja rantaluhtalitukka, sekä romanttinen raunio ja orjanruusu.

Sitten purettiin ja pakattiin leiri autoihin... mutta ei tässä vielä kaikki! Lounasta lähdimme valmistamaan Berguddeniin (Kallioniemeen), jossa seurasimme kuinka kärmeskuiskaaja Heikki otti lähikuvan mustasta rantakäärmerouvasta (kookas oli, joten näin sen määritimme). Kaikki saivat kuulohavainnon, kun hieman myöhemmin Laura-ope löysi kyyn! Vieläpä asialleen omistautunut opiskelija sai kuvattua auringonpaisteessa nautiskelevan sisiliskon. Nämäkin kalliot kukkivat upeasti. 

Vielä piipahdus Långvassofjärdenin lintutornissa, mistä löytyi kuuluisa paikallinen luontoharrastaja, immenkorentoja ja kupariseppä.

Koululle palattua purimme havaintomme: useita kymmeniä lintulajeja, useita kymmeniä niveljalkaisia, yksi äyriäinen, kolme matelijaa, neljä kääpää, seitsemän jäkälää, samoin seitsemän sammalta ja kaksi sientä. Minun ja parini tehtävänä olivat putkilokasvit, joita retken aikana havaitsimme häkellyttävät 98 eri lajia! Vielä kun oppisi nämä tunnistamaan ja muistamaan ilman Heikin ja Lauran apua…

Parhain kesäisin luonnontarkkailuterveisin,

Kirsi (Team Maastohousut)

Opiskelijanäkökulma

Maastojakso 1: Lampien kierros

ti 21.-to 23.5.2019 Kalkkivuoren-Märkiön metsäalueella Hyvinkäällä

Luonnossa liikkuminen eri vuodenaikoina/Luonnossa majoittuminen eri vuodenaikoina/Toimintaympäristön luonnon tunteminen

Vihdoin koitti kauan odotettu ENSIMMÄINEN MAASTOJAKSO! Vaikka kaikki lähiopetus, on se sitten tapahtunut luokassa tai metsässä, on ollut mukavaa, mielenkiintoista ja opettavaa, tämä oli sitä oikeaa toimintaa mistä oli haaveiltu!

Tiistaina aamulla kokoonnuimme Punaiselle tuvalle käymään aamupäivällä luokassa läpi Lauran johdolla ekosysteemiä. Kuten maastojakson kuvauksessakin lukee: “Ympärillämme oleva luonto voidaan ymmärtää erilaisina ekosysteemeinä. Ekosysteemi koostuu erilaisista eliöistä, jotka elävät vuorovaikutuksessa toistensa ja ympäristön kanssa. Yleensä ekosysteemillä tarkoitetaan tiettyä rajattua osaa luonnosta, kuten lampea. Tutkailtaessa lampiekosysteemiä tarkemmin voidaan sieltä havaita ravintoketju, johon kuuluu tuottajia, kuluttajia ja hajottajia.”  Tuvan edessä harjoittelimme leikin avulla miten kaikki ekosysteemissä liittyvät toisiinsa ja miten yhden eliölajin katoaminen vaikuttaa toisen lajin elinkaareen. Pihalla virkistimme muistijälkeä myös geologisista aikakausista havaintolaatikkojen avulla.

Lounaan jälkeen autojen pakkaus ja metsään. Rinkat selkään ja suunnistuskartat käteen. Pareittain suunnistimme etsien rasteiksi merkittyjä lampia ja keräsimme näytteitä, otimme valokuvia ja kirjoitimme ylös havaintoja maastojakson jälkeen palautettavia paritehtäviä varten. Sää suosi meitä, lämpöä ja hyttysiä riitti koska ukkosta oli ilmassa.Illaksi takaisin Karhunummen basecampiin pystyttämään koululta mukaan saadut teltat, joita olikin useampaa erilaista mallia, Tentsile niistä herätti ehdottomasti eniten kiinnostusta meissä. Pareittain valmistetun iltaruoan ja ennakkoon valmisteltujen tutustumisleikkien jälkeen maittoikin uni vastapystytetystä teltassa oikein makoisasti.  

Keskiviikko-aamuna raikkaassa metsäilmassa nukutun 1. yön jälkeen vertailtiin yöllä kuultujen lintujen ääniä ja laitettiin rauhakseen aamupalaa. Jotkut olivat tuoneet mukanaan hieman luxusta, joten nämä K€rm@p€rät pääsivät nauttimaan aamiaisella lattea ja munakasta.  Päivä vierähti ahkerasti karttaa, kompassia ja vaelluskenkiä metsässä kuluttaen. Lounas nautittiin matkalla melkein vauhdissa. Taisipa Johanna ope ihmetellä tämän vuosikurssin täsmällisyyttä aikataulujen pitämisessä. Illalla vertailtiin kuva7 basecampissa päivän mittaan valittuja reittejä, ukkos- ja eläinhavaintoja. Taisi Pekka saada tuoreen sudenjäljenkin ikuistettua kännykällä aika lähellä telttojamme.

Iltanuotion ihanasti rätistessä jatkettiin tutustumisleikeillä. Herkkuja löytyi sekä oppilaiden rinkoista että meistä erinomaista huolta pitäneiden opettajien Lauran ja Johannan ilta-yllätyksellä. Itsetehtyjä munkkeja! 

Torstain koittaessa 2. yön jälkeen tuttuun tapaan aamupalaa masuun, yöllisen lintukonsertin läpikäynti, leirin purku, tavaroiden pakkaaminen autoihin ja liikkeelle jälleen uuden suunnistuskartan kanssa. Tiedossa oli lyhyempi palautteleva lenkki Märkiön puolella tietä. Senhän toki teimme meille jo aiemmin tutulla täsmällisyydellä, joten ehdimme vielä nauttia kahvit ja jätskit odottaessa Märkion grillikahvion pihassa.

Yhteishenki ensimmäisellä maastojaksolla oli aivan loistava (toisilla jopa vaatetusta myöten! Team Maastohousut), toimimme loistavasti sekä pareina, että isompana tiiminä yöpaikassa ja kaikki todella pitivät huolta toinen toisistaan, jakaen rajattomilta vaikuttaneita tietojaan linnuista ja kasveista (Kirsi), opettivat toista laittamaan ensikertaa matoa koukkuun (Kata) tai auttoivat miestä mäessä kipeän selän kanssa. (Leena) Kaiken kaikkiaan ensimmäinen maastojaksomme oli erittäin onnistunut, hauska, opittiin uusia taitoja, saatiin uusia kokemuksia (taisi jollakin olla ensimmäinen kasattu teltta tai teltassa nukuttu metsäreissu), kerrattiin suunnistusta, tulentekoa, erilaisten vedensuodattimien käyttöä, tehtiin silmät avoinna havaintoja eläimistä ja kasveista, naurettiin väsyinä kippurassa ja käveltiin jalat kipeiksi. Kukaan ei eksynyt, vaikka toiset löysivät kivoja ”kiertoreittejä” ja toiset näyttivät vähän sokkona hapuilevan määränpäätään...; ) Lisää tätä!! 

Laitumellelaskun jälkeen

Arki palailee pätkittäin

Jees. Lehmät, letut ja lobeliat ja ...de glider in i mål igen! 

En tiedä muista, mutta lehmillä ainakin oli huikean hauskaa. Minullakin oli hirmu hauskaa heti sen jälkeen kun lehmät olivat turvallisesti laitumella, portti kiinni ja näytti vahvasti sille että ne jopa pysyvät aidoissa. Eli täydet pisteet eläintenhoitajaopiskelijoille jotka rakensivat aidat! Ja kiitos meidän omille eläintenhoitajille sekä tutor-opiskelijoille laitumellelaskun varsinaisesta suorittamisesta. Allekirjoittanut vain seisoi traktorin peräkärryssä ja puhui. Tietysti lehmistä. Mitäs antoivat mikrofonin käteen. No. Tapahtumakoordinaattori Samuli sitten ajoi puolestaan traktoria, joten tasoissa ollaan.

Laitumelle siirtymistyylejä nähtiin monenlaisia:

Hätäisimmät kiilasi keulille hippulat vinkuen, etunenässä kyyttöhieho Niiskuneiti

Toisten mielestä on hyvä luottaa lauman turvaan tässä hieman jännittävässä tilanteessa

Voi myös kuvitella että pusikosta hyökkää päälle leijona

...tai olla muuten vain oma itsensä

Loppupään rouvat eivät olleet ihan niin innostuneita astumaan parrasvaloihin

Lehmien karkaaminen läpi kuja-aidoista oli ymmärrettävistä syistä sangen epätodennäköistä

Lehmien laitumellelasku suoritettu! On aika siirtyä päivän muiden aktiviteettien pariin

Laitumen reunalta kun käveli tapahtuma-alueelle, pääsi mukavasti letuntuoksuiseen tunnelmaan. Uumon tontilla oli lettujen&muun ravinnon lisäksi ympäristöpuolen opiskelijoiden järjestämiä toimintapisteitä, puutarhan pop-up -myymälä, tietoa Hyrian koulutuksista, talutusratsastusta ja kaikkiin koulutilan eläimiin pääsi myös tutustumaan. Bonuksena paikalle olivat tulleet näyttäytymään alpakat. Keli oli mitä parhain ja... lehmät pysyivät laitumella, joten Turvan pojat selvisivät pelkällä liikenteen ohjauksella. Vaikka en epäile hetkeäkään etteikö sillä porukalla nyt yhdet lehmät olisi ohjautuneet omille paikoilleen vaikka vasemmalla kädellä. Hyrian opiskelijoita, luonnollisesti.

Tapahtuma-alueella oli hienon ilman lisäksi hieno tunnelma.

Opiskelijoiden suunnittelema ja toteuttaman pop-up -myymälä. Upeat seinät ja lattian kuvioinnin maalasi Hyrian pintakäsittelijäopiskelijat, myymälän sisustuksen puolestaan teki alusta loppuun puutarhaopiskelijat jotka olivat myös myymälässä asiakaspalvelutehtävissä. Aika huippu oppimisympäristö!

Vierailevat tähtemme alpakat nauttivat ansaittua huomiota

Lettu- ja makkarapiste kävi kuumana koko päivän. Välillä suorastaan liekehtivän kuumana.
Opiskelijat jaksoivat urakoida paisto- ja asiakaspalvelutehtävissä

Hyrian infopisteessä oli toimintaa sekä arvonta jonka pääpalkintona on elämyspaketti Hyvinkään Sveitsiin.

Lehmien lisäksi kaikki koulutilan eläimet olivat ulkona. Paitsi lemmikkiosasto, joka pysytteli omissa akvaarioissaan ja terraarioissaan Hyrizoossa toivottaen vierailijat tervetulleiksi tutustumiskierrokselle.

Viikko on kulunut Lehmät, letut ja lobeliat -tapahtumasta ja kesäkin otti aikalisän siirtyen takaisin perinteisempiin +15 asteen lämpötiloihin kera vesisateen, mutta meillä on täällä Uumolla aina vain yhtä hauskaa! 
Sitäpaitsi heinä kasvaa kun se saa vettä.

Terhi K - Uumo tänään

Kaikki kuvat Tapani Koivusalo, paitsi laitumen dronekuva jonka otti ja antoi käyttöön ...dronen lennättäjä. Jonka nimi ei ole kirjoitushetkellä tiedossa.