Opiskelijanäkökulma

Luonto- ja ympäristöalan opiskelijat ryhmäytyivät Usmituvalla 

LuYmA19-ryhmän (Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto) Maasto1 pidettiin Hyvinkään Usmituvalla ja sen ympäristössä 5-6.2.2019.

Topi Mustonen ja Jenni Niittumäki ohjeistivat meidät matkaan. Meidän omat vastuuopettajat, Johanna Hamara & Reija Kumlin, pääsivät liittymään seuraan myöhemmin tiistai-iltana. Tätä ennen meidän luokka oli jaettu ryhmiin, joilla jokaisella oli omat vastuualueensa (mm. logistiikka, huolto, ruoka).

Heti matkan alkuun saatiin pientä lisähaastetta, kun yksi koulun autoista jouduttiin työntämään mäkeä ylös.

Siitä huolimatta pysyimme hyvin aikatalussa ja pääsimme lähtemään metsäpatikoinnille ajallaan.
Oman haasteensa toi lumen paljous metsässä. Vaikka kuljimmekin ns. poluilla tarvitsimme silti jonon vetäjiksi "polun auraajat".

 Varsinkin pitkospuilla kävely oli täynnä yllättäviä hetkiä.
Kivilouhokset ja puut olivat upean näköiset lumikuorrutuksessaan.

Taukopaikalla saimme tulen aikaiseksi ja kylläpä makkara & pannukahvi maistuivat hyvältä

Usmituvalle paluun jälkeen testattiin saunan löylyjä, jotka eivät jättäneet ketään kylmäksi!

Meillä oli myös ilo nauttia hyvästä ruoasta kun yksi opiskelija suoritti näytön
aiheesta "Maastossa ruokaileminen". Kasvisruoka on hyvää! 

Pääsimme myös itse testaamaan ulkotulilla ruoanvalmistamista ja letut kruunasivat illan!

Tämän ensimmäisen maastoretken yöpyminen suoritettiin sisätiloissa Usmituvassa. Muutamat rohkeimmat nukkuivat ulkona kuusen juurella tai teltassa, kuten meidän Johanna.

Keskiviikko aamu valkeni useammalle hieman heikosti nukutun yön jälkeen. Silti saimme itsemme liikkeelle aamiaisen jälkeen ja vuorossa olikin useampi ryhmäytymisharjoitus leikkien sisällä ja ulkona. Tutustuimme toisiimme ehkä vieläkin paremmin ja opimme toisistamme jotain, mitä ei oltu vielä kerrottu.  Leikit loppuivat aikanaan ja oli aika siivota mökki & pakata autot.

Tämä ensimmäinen maastojakso oli meille antoisa ja opettava. Ja myös väsyttävä - uni taisi maistua kaikille keskiviikko iltana.

Anni, Jyri & Minna H.

LUYMA19

#enemmänosaamista #hyriakoulutus # haehyriaan

Talviloma - kellä on ja kellä ei

Loma-aikaan on hyvä pitää matalaa profiilia

Talvilomalla tontti on melko tyhjänä, muutamia asialle omistautuneita opiskelijaryhmiä ja opettajia lukuunottamatta, joten tilaa on ja resursseista ei ole kilpailua. Pieneläinhuoneella ja navetalla on poikkeustilanne, kun kummassakaan ei ole opiskelijoita harjoittelemassa eläinten hoitotöitä. Tuumasin että tähän saumaan on hyvä pitää työhaastattelut kesän potentiaalisille sijaisille. 

Työhaastattelut ovat käytännön työnäyte, sillä lehmän lypsäminen ja akvaarion siivous sanoin kuvailtuna ja käytänössä toteutettuna ovat aika lailla kaksi eri asiaa. Niinpä viikko on mennyt yllättävän nopeasti. Ihmisten kanssa toimiessa aika kuluu ripeään. On se vaan kumma. Yhtään niin ripeästi ei kulu aika kun istuu koneen ääressä hahmottelemassa excellillä ensi kesän viljelysuunnitelmia. Mutta kun aivot jumittaa fosforilaskennassa, kannattaa mennä hetkeksi katselemaan gerbiilien touhottamista. Ne ovat sen verran huvittavia otuksia, että taas jaksaa pyörittää numeroita.

Sattuipa vielä niinkin että skorppionin kotimaailma oli päässyt liian kosteaksi ja se piti uudistaa. Eli vaihtaa pohjamateriaalit ja kalusteet. Ei kait siinä mitään, mutta se on hiukan arvaamaton kaveri ja myrkyllinen. Ripeäliikkeinen, mutta onneksi ei sentään hyppää... Siivouksen ajaksi siirrettiin muoviboxiin odottamaan ja siitä sitten hivutettiin sievästi uudistetuun maailmaansa. En sinänsä tiedä miten skorppioni ilmaisee tunteita, mutta äkkipäätä näytti ettei se kauheasti arvostanut tätä toimenpidettä. Mutta nyt saa taas skorppailla rauhassa.

Pihan perällä toimeliaat rouva kanat kävivät päivisin ulkona kun oli lämmintä mutta pysyttelivät visusti sisälä loppuviikon kun pakkanen huitaisi -10 asteen lukemiin.

                                                                                          

Päivänä muutamana navetassa tuli selväksi - jälleen kerran - että kakkajutut kiinnostaa ihmisiä. Vuodesta toiseen kestosuosikki puheenaihe navetassa on että liikkuuko sonta? No tässä ei liikkunut, eikä tilanne muuttunut vaikka kolme henkeä oli katsomassa. Tiedä sitten olisiko neljäs ollut se ratkaiseva tekijä? Onneksi lehmät olivat pihalla jaloittelemassa eivätkä sotkeentumassa sontaläjässä. Ratkaisun avaimet olivat jälleen kerran säätää hieman hydrayliikkaa että mäntä työntää ulos asti vaikka tavara olikin paikoin hieman kuivanlaista ja vastus iso.

Lomaviikko on lopuillaan ja kevättä kohti mennään. Luontoäidin puolesta pihalle oli alkuviikosta järjestynyt uintimahdollisuus ja loppuviikosta olisi taukojumppana voinut vetää sileään jäähän luistimilla hienoja kuvioita. Tosin vain aamulla, sillä pihanhoito oli ajan tasalla ja pilasi luistelu mahdollisuuden levittämällä joka paikkaan runsaasti soraa.

Terhi K. - Uumo tänään

Hiehomaailman vesiprojekti, osa 162 (tai jotain)

Nyt on tapahtunut parissa päivässä niin paljon viikkojen hiljaiselon jälkeen ettei tätä saata uskoa todeksi?! Hiehomaailman lämmitettävä vesikuppi -projekti suorastaan harppasi eteenpäin.

Asiaa varsinaisesti auttamatta taivaalta työntyy lunta taukoamatta. Ja tuulen kanssa, joten sitä kertyy sisällekin. Mutta juuri nyt ei ole pakkasta kuin -8°C. Sen puolesta normaali talvisää raksahommiin.

Työmaalla on katto päällä, valot ja tuulensuoja. Bonuksena avuliaat eläimet jotka repivät kaiken mihin ylettyvät.

Leikattiin betoniin roilo ja haudottiin sitä muutaman päivä lämmittimien kanssa niin jo pystyi lapiokin maaperään. Kaivettiin putkikieppi hangesta ja sattui olemaan ihan sopivan mittainen. Sähköä varten valkoista putkea samaan kaivantoon ja hiekat ja betonimassat päälle. Jes! Näin sanallisesti kuvaillen se on 10 minuuttia, mutta pikkuisen pitempi aika saattoi mennä käytännössä.

Betoniauto toi näppärästi massan, tässä kohtaa ei tullut hiki.

Nyt sitten haudotaan tätä tekelettä peiton alla viikon verran. Ainakin. Jäljellä on putkityöt ja sähkötyöt ja niin, itse kupin asentaminen paikoilleen. Kaivantokin pitäisi jossain vaiheessa täyttää reunoilta umpeen. Kärsivällisyyttä vaaditaan taas. Pitänee ottaa mallia lehmistä, niillä on kadehdittavan hyvät hermot.

Terhi K. - Uumo tänään

Kurkistus akvaarioon

Kalat on erikoisella tavalla kauniita. Niiden hoitamisessa keskitytään enimmäkseen ympäristön hoitamiseen, eli akvaarion veden laatuun ja lämpötilaan. Niin monesti tulee ihailtua uskomattoman kauniita akvaarioita ajattelematta että kauneuden takana on paljon työtä. Tässä on yksi työvaihe akvaarioiden hoidossa. Siihen kuuluu paljon muutakin, kuten ruokinta, mutta tämä on blogi eikä romaani.

Pieneläinhuoneella on monta pientä ja yksi iso akvaario. Isossa akvaariossa on isoja kaloja. Isot kalat syövät paljon ja tuottavat paljon kakkaa. Molemmista tulee veteen epäpuhtautta jonka puhdistamiseen tarvitaan kaksi suurta tehokasta suodatinta. Joihin kertyy kakkaa ja ruuantähteitä. Suodattimet eivät puhdistu itsestään (harmi), joten ne pestään vuoroviikkoina. Ja siinäpä onkin mielenkiintoinen työmaa. Onneksi lattia on hyvin viemäröity, sillä suodatin on niin painava, että se on ensitöiksi tyhjennettävä lattialle. Tyhjentämisen jälkeen kerrosten materiaalit pestään mekaanisesti puhtaiksi. Mutta ei liian puhtaiksi ettei akvaarion pieneliökanta häiriinny. Yllättävän paljon silkkaa sontaa suodattimeen kyllä kertyykin ja haju on sen mukainen...

Heti pesun jälkeen suodatin kasataan, palautetaan paikalleen ja täytetään vedellä. Ja joka kerta toivotaan kovasti että se lähtee jälleen käyntiin. Toistaiseksi on lähtenyt. Kun hoitorutiineissa on säännöllisesti suodattimien pesu ja veden vaihtaminen, pysyy kalojen ympäristö  tasapainossa ja kalat kunnossa. Ja saamme kaikki ihailla lasin läpi näitä erikoisia otuksia niiden omassa ympäristössä.

Vielä kansi paikoilleen ja valmis!

Kaiken työn tuloksena kirkas vesi

Eläintenhoitajaopiskelijat tekevät eläintenhoitajien ohjauksessa kaikkia akvaarioiden hoitotöitä pieneläinviikon aikana. Heille tulevat tutuksi nämä isot suodattimet, pienempien akvaarioiden pienemmät suodattimet sekä kaikki muutkin akvaarioiden hoitotoimet. 



Akvaarioharrastus on todella monipuolinen maailma ja töiden ohessa opiskelijoilla riittää keskusteltavaa ja kyseltävää. Allekirjoittanut ei ole mikään akvaariospesialisti, mutta meidän eläintenhoitajissa sellaisia on, joten olen siitä loistavassa asemassa että pala kerrallaan pääsen tähänkin maailmaan tutustumaan.

Terhi K. - Uumo tänään

Suljettujen ovien takana

Kun tulet tutustumaan koulutilan navettaan niin siellä näyttää suunnilleen tältä.

Lypsävien puolella lehmät lehmäilee, eikä muuta. Ja parempi niin, sillä ne käyttävät päivästään märehtimiseen noin 16 tuntia. Ja mieluiten makaavat märehtiessään.

Tältä näyttää vasikkalassa. Tai sitten nekin ovat nukkumassa. Pikkuvasikat käytännössä syövät ja nukkuvat, vähän isommilla on enemmän aktiivisia hetkiä. Mutta lepäily on nuorenkin naudan vuorokauden päätyö. Pässi-Einari kyllä on aina uteliaana aidalla roikkumassa ja huomiota vaille.

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Mutta jos siirrytään ajassa muutama tunti taaksepäin, 
esimerkiksi ihan vaikka tänään siellä näytti tältä.

Kesken vasikkalan siivoustyön tuli puhelimeen soitto, että osa hiehoista on karannut ulkotarhasta. Lehmät ja hiehot jalottelevat lypsyn jälkeen päivittäin tarhassa. Ja tänään  nuoriso-osasto oli paksun lumikerroksen siivittämänä hyppinyt aidasta yli ja paineli pitkin pihoja. Jipii.

Ei muuta kun vasikkalan ovi visusti kiinni ja pihalle. Ja siellähän niitä tosiaan sinkoili pitkin konehallin pihaa. Täyttä vauhtia. Näytti olevan oikeinkin hauskaa. Mutta niinpä olivat meidän tehokkaat ja työtehtäviensä monipuolisuudesta tunnetut kiinteistön pojatkin jo valmiina paikalla. Eheeei ollut pienilla eläimillä muuta mahdollisuutta kun mennä annettuun suuntaan. Yksin olisikin ollut turhan mielenkiintoinen työmaa, kun toinen navettavuorolainen tarvittiin portille vahtiin ja opiskelijat olivat jo oppitunneilla. Mutta tällä porukalla tilanne oli viidessä minuutissa ohi. Että ISO kiitos taas kiinteistön pojille, olette parhaita! Ja ihan vaan sattuneesta syystä ei ole kuvaa, eikä videota, meidän hiehojahdista... Harmi. Olisi ollut ratkiriemukasta materiaalia.

Loput navettahommat meni sujuvasti, olimmehan saaneet hyvät lämittelyt ja runsaasti raitista ilmaa juostessamme nilkan syvyisessä hangessa vilkkaiden eläinten kanssa.

Joten nyt kun kaikki eläimet on hoidettu ja tilanne taas alkuosan kuvien mukainen... 
eiköhän istahdeta kaffille seuraavaksi ja olla niinkun Manta, rennosti.

Kanin papanat

Voihan kanin papanat. Koska maailma muuttuu ja haluamme pysyä ajan hermolla, järjestämme omille eläintenhoitajillemme lisäkoulutuksia tarpeen mukaan. Aiheet löytyy arjesta ja sitten kokoonnutaan asian äärelle keskustelemaan. Viimeisimmässä sessiossa aiheena oli kanin papanat. Erittäin kiinnostava aihe! Keskustelua riitti ja hauskaa oli.

Pääpointtina meillä oli tietysti kanin hoito ja hoitamisen opastaminen omille opiskelijoillemme. Erityisesti keskityttiin kuitenkin kanin ruuansulatukseen, jonka tunteminen on tärkeä osa hyvinvointia ja hoitotyötä. Lopputulemana todettakoon että paras henkivakuutus kanille on hyvälaatuinen kortinen heinä, joka pitää kanin mahan kunnossa ja papanat oikeanlaisina.

  

Kaikki osallistujat eivät olleet yhtä kiinnostuneita näin itsestäänselvästä aiheesta...



Sitä en vain pysty tajuamaan, miten nuo tassut voivat olla noin pehmeät?!?

Kaikkea tällaista joutuu (ja pääsee) täällä koulutilalla pohtimaan.

Puolukan kanssa puuhailua 

Se kait ei nämä hommat ole aina niin vakavia... Aamun kun ahertaa toimistossa numeroiden ja kirjainten parissa, pitää vastapainoksi keksiä jotain piristävää toimintaa. Vasikan taluttaminen on maailman parasta vastalääkettä ihan mihin vaan.

Pikkuisen ollaan jo Puolukan kanssa reenailtu riimussa olemista karsinassa ja se on osoittautunut aivan ällistyttävän uteliaaksi ja ennenkaikkea rohkeaksi tyypiksi. Karsinaharjoitusten jälkeen asteli rohkeasti navetan käytävillä, ovesta eteiseen ja ruohomaton kautta ulos, vaikka maassa oli lunta. Oho. Ei ihan joka vasikalta suju.

Hippaloitiin pihanurmikolla, jossa oli kiva spurttailla. Vähän lyhyenlainen talutin kyllä siihen.. Mutta ehkä kuitenkin pitäydymme enemmän hallitussa liikkumisessa, sillä aikuisena narun päässä pukkilaukkaa kirmaava 400 kg nauta ei ole ihan ensisijaisia tavoitteita. 

Sanomattakin lienee selvää, että kaikilla opiskelijaryhmillä jotka pihalla olivat, loppui kiinnostus "omaan aiheeseen" noin nanosekunnissa kun Puolukka ilmaantui näkökenttään. Täysin luonnollinen reaktio tähän söpöyteen. Itse olen ihan menetetty tapaus.

Lopuksi käytiin vielä morjenstamassa ulkokarsinassa isoja hiehoja. Oli kamalan mielenkiintoista ja ehkä vähän pelottavaakin. Onneksi oli aita välissä, ne tyypit oli ihan liian kiinnostuneita.

Sitten samaa reittiä takaisin vasikkalaan ja omaan karsinaan. Puolukka lähettää lämpimät kiitokset Hyrian metallipuolen pojille, jotka tekivät vasikkalaan ovelliset karsinaelementit. Kylläpä päästään kätevästi ulkoilemaan!

Hiehomaailman rakennusprojekti syksy 2018

Kaikki hiehot eivät mahdu sisälle navettaan talvella, joten kylmän hallin hiehokarsina laitettiin opiskelijoiden kanssa kasaan elo-syyskuun aikana. Hyvää apua saatiin Hyrian Riihimäen metallipuolen opetuksesta, kun he tekivät mittatilaustyönä muutamia saranoita päätyportteihin. Iso kiitos!

Kuivikeoljen ostaminen olikin puolestaan enemmän kuin hankalaa. Kuivan kesän takia olkea tuli todella huonosti ja ostajia oli kaikilla myyjillä jonoksi asti. Oma peltoala ei riitä niin suurimittakaavaiseen viljanviljelyyn että olkea tulisi läheskään riittävästi. Joten suuri kiitos loistavalle naapurille - viljelijä itsekin - jonka vihjeen perusteella saimme varaston täyteen! Perustamisvaiheessa pohjalle laitettiin haketta, jotta palaminen lähtisi käyntiin.

Asukkaat ovat kotiutuneet syyskuun lopulla. Täällä talvea viettävät 6-12 kk ikäiset hiehot.
Rehupaali nostetaan ruokintapöydälle ja talven viileillä se säilyy siinä hyvin. Lisäksi täydennysrehut ja kivennäislisä ruokintasuunnitelman mukaisesti.

Eli lähes kaikki on mallillaan, vain yksi puuttuu... Vesi. Tai ei se puutu, karsinan perällä on laidunkäyttöön tarkoitettua 200 litrainen juoma-allas. Aika hankalaa talvikäytössä kun vesi jäätyy.

Vesiprobleema oli toki tiedossa jo projektin suunnitteluvaiheessa, mutta automaattivesikupin saaminen karsinaan vaatii kaivannon pihan poikki ja eristetyn vesiputken vetämisen kahden rakennuksen välille. Sen suunnitteleminen aloitettiin heinäkuussa ja vesiputki meni maahan lopulta marraskuun lopulla.

Vakaa aikomus

Viikkoja myöhemmin

Vesikuppi toiveikkaana odottamassa

Melko monta kierrosta vaati suunnittelua ja johto- sekä viemäriverkkojen selvittämistä, plus talon sisäisen protokollan noudattamista, mutta hyvältä näyttää tässä vaiheessa. Joulukuun alku ja putki on sentään maassa ja kaivanto pääosin suljettu. Seuraavaksi odottelemme putkitöitä ja suunnittelemme kupin asennusta. Tiedossa on siis piikkausta ja vähän keksimistä miten sulanapitäminen totetutetaan koko matkalle. Hahhahaa. Voi viedä joitain viikkoja... Joten lisää tekstiä tästä projektista kun se jälleen nytkähtää eteenpäin.

Nimim. jos ei valmistu täksi talveksi, niin ehkä jo ensi talveksi

Tervetuloa.

Näin syystalven taitteessa on ihan hirveän helppo ottaa loisteliaita kuvia maatilaympäristöstä. Mutta tällä mennään, kunnes saadaan lumi maahan. Koulutilalla työskentely on muuten aivan erityisen mielenkiintoista. Sen voin sanoa jo heti tällä kokonaisella puolen vuoden kokemuksella. Taustalla minulla on 10 vuotta maatilayrittäjyyttä, vuosi kouluttajana aikuispuolella, useampi vuosi rehubisnestä, monenlaisia maataloustöitä, runsaasti toimistohommia ja paaaljon opiskelua. Sillä opiskeluun käytetty aika ei koskaan mene hukkaan. 

Tällä hetkellä oman opiskelun pääpointti on oppia talon tavoille täällä Uumossa. Siinä riittää haastetta kaikessa monipuolisuudessaan, josta syystä pääsen heti kättelyssä kehumaan työkavereita. Ihan mahtavaa sakkia! Ongelma kuin ongelma, käytännössä apu on yhden puhelinsoiton päässä. No, ehkä joskus tarvitaan kaksi puhelua, mutta pointti lienee selvä. Sama pätee tietysti toiseenkin suuntaan. Ja vielä "poikkiammatillisesti" Hyrian eri osastojen välillä. Jos Uumon tontilla ei löydy tiettyä erikoisosaamista ja välineitä, niin jostain Hyrian toimipisteestä sitä löytyy.  Se yksi puhelinsoitto kantaa joskus yllättävänkin pitkälle. Yhteistyökuvioon kuuluu lisäksi kiinteistönhoitajat ja muut tukipalvelut. Eikäpä unohdeta naapureitakaan. Ilman yhteistyötä tämä homma ei onnistuisi.

Koulutilan ykköstavoite on luoda aitoja oppimisympäristöjä opiskelijoille, ja se tavoite mielessä työskennellään joka päivä. Uumon tontilla kouluttaa ja kouluttautuu runsaslukuinen joukko luonnonvara- ja ympäristöalan ihmisiä. Niinpä alueen kehittämisestä on aina monenlaisia mielipiteitä ja näkökantoja. Yhdelle rantapusikko on raivauskohde, toiselle se on arvokas lintujen piilopaikka. Neuvottelujen jälkeen lehmien laidunkujaa siirretään metrillä, jotta saadaan tien varteen istutettua tammikuja. Viljelyn kannalta pitäisi muutamia ojia avata ja kuivattaa pelto, mutta suunnitelmaa piti hieman muuttaa kun pellon alakulmasta alkaa kosteikkoalue jota halutaan kehittää kosteikkona. Metsäopiskelijoilla on käytössä oma havaintometsä ja tarpeen mukaan he operoivat myös koulutilan alueella. On tehokasta sakkia, pitää välillä varoa mitä toivoo. Yksittäiset hankalatkin puut hoituvat arboristiopiskelijoiden toimesta. Rakennusten ympäristöt ja viheralueet ovat puutarhapuolen ja viherrakentajien koekenttää ja kiinteistö opiskelijat oppivat työtään ylläpitämällä meidän laajaa infraa. Konekalusto on monipuolinen ja traktorit ja työkoneet palvelevat paitsi peltoviljelyä, myös viherrakentajia, metsää ja kiinteistöä. Ja tässähän ei ole läheskään kaikki, vain muutamia esimerkkejä.

Ja tietenkin meidän eläimet! Minun maailmani keskipiste. Navetta on pieni ja lehmiä vähän, joten pystymme panostamaan vahvasti nimenomaan opiskelijoihin. Eläintenhoitajilla on aikaa ja osaamista ohjata opiskelijat tuotantoeläinten maailmaan, kiirettä ei ole. Navetta on tehokkaasti käytössä, sillä opiskelijoiden navettaviikot pyörivät vuoden ympäri. Lypsylehmien lisäksi meillä on tällä hetkellä kanoja ja lampaita. 

Hyrizoon pieneläinhuoneessa keskitytään lemmikkieläimien hoitamisen opiskeluun. Pieneläinviikko ja navettaviikko  kuuluvat kiinteänä osana eläintenhoitajien opiskeluun ja ovat todella tykättyjä. Jokainen opiskelija pääsee kokeilemaan monipuolisesti eläinten hoitotöitä ja oppii mitä ne käytännössä ovat.  Myös opetus käyttää navettaa ja pieneläinhuonetta monipuolisesti oppimisympäristönä.

Tässä blogissa kerrotaan Uumon ja koulutilan elämästä ruohonjuuritasolla. Meillä on meneillään aina jotain pikku projektia ja suunnitelmia löytyy sitäkin enemmän. 

Terhi K. - Hyrian koulutilan tilanhoitaja