Luontolähihoitajat luonnossa

 Aistiretki keväisessä luonnossa

14.4. koitti vihdoin päivä, jota olin odottanut - lähiluontoa arkeen -koulutuksen ensimmäinen maastopäivä! Kokonaisuuteen kuuluu kahdeksan maastopäivää ja niiden lisäksi esimerkiksi Metsämieli -peruskurssi sekä Green Care -opintoja. Odotan suurella innolla, mitä kaikkea opinnot tuovatkaan tullessaan ja miten pääsen tulevaisuudessa hyödyntämään kurssin antia!

Tapasimme ryhmän kanssa Uumolla keväisessä, mutta viileässä säässä. Ryhmämme koostuu kolmesta Lähiluontoa arkeen - osatutkintoon osallistuvasta opiskelijasta sekä yhdeksästä lähihoitajaopiskelijasta. Maastoon lähdettiin Lauran ja Jennin johdolla ja suuntanamme oli aivan nurkilta lähtevä Vantaanjoen luontopolku. Retken tarkoituksena oli aistia keväistä luontoa ja tähän tehtävään valjastettiinkin kaikki aistit!

Kuuloaistia harjoitimme retken aikana useastikin, kun ryhmämme tehtävänä oli suunnitella ja ohjata muille ryhmäläisille aistiharjoitus. Luonnon äänet toimivat rauhoittavina elementteinä ja harjoitus on helppo toteuttaa: Ota hyvä asento ja sulje silmäsi. Kuuntele ympäriltäsi kuuluvia ääniä. Millaisia ääniä kuulet? Tunnistatko kuulemasi äänet? Millaisilta äänet tuntuvat?

Luonnon värejä ja monimuotoisuutta aistimme erilaisten välineiden, esimerkiksi luupin ja kiikareiden avulla. Luonto näyttäytyy hyvin erilaisena, kun sitä tarkkailee eri näkökulmista - läheltä tai kaukaa, alhaalta päin tai esimerkiksi värisävyjen avulla. 

2 Sammalta luupin lävitse tarkasteltuna

Makuaistia hemmoteltiin lounaaksi valmistamallamme lohikeitolla ja retken lopuksi pannukahveilla ja mikä parasta – tuoreilla munkeilla! Luonnossa ruoka maistuu moninkertaisesti paremmalta kuin muualla. Ruokaa valmistaessa opittiin retkikeittimen turvallista käyttöä ja myös toisten kulkijoiden huomioimista retkellä – retkikeittiötään ei ole sopiva pystyttää keskelle polkua!

3 Lounaaksi yksinkertainen ja herkullinen lohikeitto retkikeittimellä valmistettuna

 

4 Iltapäiväkahvit ja herkulliset retkimunkit

Hajuaistia aktivoitiin cocktaikutsuilla, joita varten keräsimme luonnosta kevään tuoksuja. Omassa cocktailissani oli sekoitus uutta ja vanhaa. Ai, että luonto voikin tuoksua hyvältä!

5 Tuoksucocktaileille valittu kokoelma keväisen luonnon tuoksuja

Yhdeksi koko ryhmän suosikiksi nousi kevätnäytelmä, jossa jokainen ryhmäläinen sai toimia sekä esiintyjänä että teatterikävijänä. Teatteriesitys oli oikea aistimatka, mutta perinteisen teatteriesityksen vastaisesti näköaistia ei tarvittu. Jääköön teatteriesityksen sisältö mysteeriksi!

Keväinen luonto tarjoaa todellisia aistimatkoja – ja mikä parasta, kevään edetessä ja lopulta kesän alkaessa luonto muuttuu päivittäin ja koettavaa riittää. Joten ei muuta kuin ulos nauttimaan ja ihastelemaan!

Viivi Kuumola - Lähiluontoa arkeen -opiskelija

Kuvat ja teksti: Viivi Kuumola

 Lehmiä, Lettuja ja Lobelioita 2023

Lehmien laitumellelasku on lauantaina 13.5

Tervetuloa seuraamaan lehmien iloista lähtöä kesälaitumille, sekä viettämään kiva kesäinen päivä maaseutuympäristössä. Nähtävillä kaikki Uumon opetusmaatilan eläimet, mm. söpöjä karitsoja. Lisäksi talutusratsastusta, alpakoita tietysti lettuja myynnissä! Raksaopetuksella on omia juonikuvioitaan alueella sekä kasvihuoneessa puutarhaopiskelijoiden toimesta kesäkukkamyyntiä!

Punaisen torpparin tuvan ympäristössä luonto- ja ympäristöalan opiskelijat järjestävät kivaa tekemistä kampuksen teeman, luonnon monimuotoisuuden hengessä. Vieressä on meidän hyvin kehittyvä käyttöniitty.

Tapahtumasivulle tästä: Lehmät, Letut ja Lobeliat Uumolla 2023

Lämpimästi tervetuloa!

Täydennyskoulutusta sote-aloille

 Lähiluontoa arkeen

Uusi täydennyskoulutus sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisille

Koulutus on Hyrian Terveys- ja kasvatusalan sekä luonnonvara-alan osastojen yhteistoteutus.

Ole nopea, paikkoja on rajoitetusti. Kouluttajana toimii Laura Kuusinen

 Ilmoittaudu täällä 

Hyria luonnonvara-ala - erikseen ja yhdessä muutamme maailmaa

Kansainvälisiä vieraita Uumolla

 ESPANJALAISET OPETTAJAT 

TUTUSTUMASSA LUONTO-OHJAAJIEN KOULUTUKSEEN

Keskiviikkona 9.11.2022 kello 9.25 oli jännitys huipussaan! Odotimme Uumon pihalla villapaitoihin sonnustautuneina bussilastillista espanjalaisia ammattiopettajia, jotka Suomen marraskuista keliä uhmaten olivat saapumassa tutustumaan meidän luonto-ohjaaja koulutukseen. Tätä päivää oli odotettu toukokuusta lähtien, kun yhteyshenkilö ensimmäisen kerran tiedusteli opettajaltamme mahdollisuutta vierailuun. Lupauduimme oitis järjestämään ohjelman ja suorittamaan samalla Kansainvälisten asiakkaiden opastaminen luonnossa –näytön. Olimmehan molemmat haaveilleet pääsevämme työskentelemään kansainvälisten asiakkaiden kanssa ja ohjaamaan vieraalla kielellä. Suunnittelu ja valmistelut oli aloitettu hyvissä ajoin: oli askarreltu ja tulostettu, hankittu tarjoiluja ja koristeluja, suunniteltu aikataulut, muistutettu espanjalaisia lämpimästä pukeutumisesta, stressattu kielitaitoa, mietitty ohjelmaa ja varaohjelmaa ja odotettu päivää innolla ja lievällä kauhulla. 

Nyt se hetki oli koittanut! Bussin ovista purkautui iloisesti hälisevä porukka, joita tervehdittiin: Hola, buenos días! Good morning, welcome! Alkutervehdysten ja esittelyjen jälkeen siirryimme koulun pihalla olevaan jurttaan, jonne olimme koonneet parhaita kuvia maastoretkiltämme esittelevän valokuvanäyttelyn. Alkumaljaksi tarjottu kuusenkerkkämehu herätti mielenkiintoa, eikä taatusti ollut tuttu maku espanjalaisille, vaikka yhtäläisyyksiä mm. ginin maun kanssa pohdittiinkin. Jurtassa oli ihana tunnelma koristevalojen, lyhtyjen ja taustalla kuuluvan (tällä kertaa tietokoneelta soitetun) linnunlaulun ansiosta. Kerroimme opintojen eri osa-alueista, jonka jälkeen vieraat saivat kierrellä katselemassa kuvia.

Seuraavaksi ohjelmassa oli vuorossa varaston esittely, jossa käytiin läpi metsäsukset, ahkiot, lumikengät, teltat, rinkat, retkikeittimet jne. Ulkomaalaiset opettajat tuntuivat olevan kovin vaikuttuneita kattavasta välineistöstämme. Vielä käytiin erikseen kurkistamassa ”kellarinvintillä” kanootteja ja kajakkeja, jonka jälkeen ihasteltiin pihatossa tepastelevia lampaita. Samalla kerroimme Hyvinvointia eläinten avulla –valinnaisesta, jota luonto-ohjaajilla on mahdollisuus opiskella. Punaisella tuvalla meitä odotti koulutuspäällikkö Terhi Kostamo, joka tuli tervehtimään vieraita ja kertomaan hieman Uumon kampuksesta.

Mukavan sisällä vietetyn juttutuokion jälkeen jatkoimme ulkoilua joenrantaan nuotiopaikalle, jossa vieraita odotti iloisesti roihuava tuli, sekä taljoilla peitellyt istuimet. Jälleen kamerat räpsyivät ja huudahdeltiin ihastuneina näkymästä. Toden totta, elävä tuli ja karun kaunis maisema ovat sykähdyttävä yhdistelmä.

Kerroimme espanjalaisille hieman joenrannasta ja siitä, kuinka hyödynnämme tätä monimuotoista lahopuiden, kääpien, lintujen ja monien eri kasvilajien ympäristöä opinnoissamme ja käymme täällä tutustumassa lajeihin. Olimme myös suunnitelleet heille muutamia aktiviteetteja: vieraamme pääsivät kokeilemaan teltan pystytystä, kiehisten vuolemista ja testaamaan lajituntemustaan kärpäslätkä-pelissä. Kaikkiin haasteisiin tartuttiin innokkaasti ja vauhdikkaasti, eikä aikaakaan, kun teltat olivat pystyssä, kiehiset vuoltu ja lajitkin tunnistettu tanssiaskelten ja laulun saattelemana. Nauru ja puheensorina raikuivat, eikä edes alkava tihkusade latistanut tunnelmaa pätkääkään.

Hienosti onnistuneiden aktiviteettien jälkeen päästiin nauttimaan nokipannukahveista ja pienistä suomalaisista ”tapaksista”. Tarjolla oli karjalanpiirakoita, leipäjuustoa, kaurakeksejä ja itsetehtyä omenasosetta, joka olikin hittituote! Reseptiä tiedusteltiin monelta suunnalta ja ehkäpä tälläkin hetkellä ympäri Espanjaa keitellään omenasosetta suomalaisen luonto-ohjaajan neuvoilla :)    

Kolme tuntia tämän eläväisen ja innostuneen porukan kanssa kului kuin siivillä ja pian oli jo hyvästien aika. Kiitoksia sateli puolin ja toisin ja mikä tärkeintä, vieraamme tuntuivat olevan aidosti mielissään kokemastaan ja näkemästään. Yhtälailla me olimme iloisia tästä eteläeurooppalaisen aurinkoisesta tuulahduksesta ja piristysruiskeesta, joka pyyhkäisi marraskuisen harmauden hetkeksi mielistämme!

Veronika Syrén ja Minna Karikorpi, Luymp21

Sertifioidusti kestävän kehityksen edistämistä

VASKI – Vastuullinen ja kestävä ammatillinen koulutus -valtakunnallisen hankkeen blogissa juttua Hyrian luonnonvara-alasta. 

Mm. OKKA-säätiön kestävän kehityksen sertifikaatti on uusittu keväällä 2022.

Linkki VASKI-hankkeen blogisivulle TÄSSÄ

Kestävän kehityksen teemat etenevät, kun niitä tehdään arjessa: konehallilla, metsässä, eläintiloissa, raksalla, luokissa ja etäopetuksessa. Kuvassa enemmistönä meidän kestävän kehityksen visionaarit ja toteuttajat, eli kouluttajat ja ohjaajat. Me muut (rehtori, päälliköt, sihteerit ja koordinaattorit) ollaan erilaisissa sivuosissa tätä työtä tukemassa.

Olen ylpeä! Hyvä meidän jengi ja liiketalouden jengi myös!! 

Teksti Terhi Kostamo, kuva Hyria koulutus

Töihin meille!

 Mahtava tilaisuus: Tule meille töihin metsäalan kouluttajaksi!

"Kaksi pitkän linjan metsäalan kouluttajaamme jäävät ansaitusti eläkkeelle syksyllä, joten meillä aukeaa haettavaksi kaksi erittäin mielenkiintoista vakituista työpaikkaa!

Metsäalan kouluttajan tehtäviin kuuluvat toisen asteen ammatillisen koulutuksen monipuoliset opetustehtävät sekä ryhmän vastuuvalmentajan tehtävät.

Vahvuutemme on luonnon monimuotoisuuden huomioiminen talousmetsien hoitamisessa."

Työpaikkailmoitus Kuntarekryssä

Eräoppaat

 

Ensiapua nyt alkuun

Toukokuun ensimmäisellä viikolla ryhmämme ELO22 kävi SPR:n EA1-kurssin. Kurssin vetäjänä toimi Anu-Maarit Oede. Monilla meillä oli jo aikaisemmin käytynä ensiapukursseja tai ainakin kokemuksia ensiavun antamisesta. Se antoikin kurssille oman suolansa. Ja nyt taidot tuli päivitettyä viimeisimmän tiedon mukaan. 
 
Ensimmäisenä päivänä kävimme läpi teoriaosuuden ryhmätöiden avustuksella. Iloinen puheensorina täytti luokkahuoneen tehdessämme tehtäviä. Paljon myös esitettiin kysymyksiä ja pohdittiin syitä ja seurauksia.
Toisena päivänä pääsimme enemmän käytännön tasolle. Anu-Maarit jakoi meidät ryhmiin ja kävimme läpi rasteja. Rasteilla harjoiteltiin eri taitoja; painelu-puhalluselvytys, sydäniskurin käyttö, hätäpuhelun soittaminen, aikuisen/vauvan tukehtuminen, erilaisten sidosten tekeminen, tajuttoman kylkiasentoon laittaminen, muutamia mainitakseni. Kaikki ryhmät lähtivät innolla kokeilemaan taitojaan ja opettelemaan uutta. 
 

Lopuksi vielä samoissa ryhmissä näyttelimme 2 erilaista casea. Oman ryhmäni caset olivat esim. seuraavat. Nuori nainen kouristaa nuotiolla ja tyttö lähtee haahuilemaan ryhmästä eroon, ja on kiukkuinen. Nyt on lukijan vuoro miettiä mitä olisi näissä tilanteissa tehnyt, mikä olisi ollut ensiapu? Näytelmissä näimme huimia roolisuorituksia, mutta ennen kaikkea kaikki hätätilanteet saatiin ratkaistuksi ja potilas sai asiantuntevan ensiavun. Ensiavun näkökulmasta olemme valmiit maastojaksoille.
 
Teksti ja kuvat Riikka Tervahartiala ELO22

Henkilöstökoulutusta

 Yhteinen koulutuspäivä henkilöstölle ja lehmille

Tässä koulutuspäivässä 100% osallistujista oli Hyrialaisia: maatalousalan opetus ja ohjaushenkilöstö sekä lehmät. Eläinten lajinomaisten erityispiirteiden huomioiminen kaikessa vuorovaikutuksessa on meidän kantava teema eläintoiminnassa. Tästä syystä koulutukseen otettiin mukaan työntekijöiden lisäksi myös meidän vakkarisijaiset.

Maanantaina 9.5. oli tosi mukava päivä. Eläinlääkäri ja eläintenkouluttaja Iiris Kaimio Emovet Oy:stä tuli opastamaan kaikkia Hyriassa eläinten kanssa tekemisissä olevaa henkilökuntaa nautojen kouluttamisen saloihin.

Nautojen kouluttaminen positiivisin koulutusmenetelmin on tärkeää niiden hyvinvoinnin kannalta. Ne totutetaan  kaikkiin niille tapahtuviin hoitotoimenpiteisiin ja ne pääsevät vaikuttamaan elämäänsä. Positiivisin menetelmin koulutettu nauta suhtautuu maailmaan optimisesti ja luottavaisin mielin. Kouluttaminen lisää työturvallisuutta ja on myös eläintenhoitajalle erittäin palkitsevaa. Samat koulutusmenetelmät tehoavat kaikkiin eläimiin ja niitä voi hyödyntää myös ihmisiä koulutettaessa. Jopa itseään voi kohdella positiivisesti vahvistaen.

Hyriassa kaikkia eläimiä kohdellaan ystävällisesti. Meille on tärkeää, että kaikki eläinten käsittely pohjautuu eläinten lajityypillisen käyttäytymisen kunnioittamiseen ja yksilöllisten tarpeiden tyydyttämiseen. Eläimet ovat meillä kesyjä ja luottavat hoitajiinsa. Haluamme myös opiskelijoiden oppivan eläimiä kunnioittavat käytännöt. Koulutuksessa saatiin nimiä ja selvityksiä monille sellaisille asioille, jotka ovat jo kuuluneet ohjelmaan ja opittiin lisää hyviä käytäntöjä. Sovittiin yhteiset menetelmät, joita kaikki käyttävät, esimerkiksi jes-sana tulevan palkkion merkkinä ja vihjeen, jolla eläintä pyydetään peruuttamaan pyynnöstä. 

Naudat ovat oppijoina ällistyttäviä jopa nopeampia kuin koirat. Niille opetettiin mm. paikoillaan seisomista pyynnöstä, omatoimista riimun päähän laittamista ja kohteen seuraamista.

Päivän päätteeksi sekä ihmis- että nautakoulutettavat uhkuivat tyytyväisyyttä ja kouluttaja Iiris Kaimiokin tuntui viihtyneen meillä.

Teksti Marjatta Tuikkanen

Kuvat Hyria koulutus

Eräoppaat

Suunnistusta!

Opintojen kolmas viikko käynnistyi Tuomas Ernamon suunnistusopissa. Porukassa oli monen tasoista suunnistajaa. Toisille kompassi oli uusi tuttavuus ja jotkut olivat suunnistaneet jo vuosikymmeniä. Porukassa jaettiin kuitenkin hyviä vinkkejä mitä kannattaa ja ei kannata tehdä suunnistaessa. Ja kaikki oli tietenkin myös innoissaan oppimassa uutta!  

Aamupäivän tutustuimme erilaisiin karttoihin, karttojen eri mittakaavoihin, erantoon ja suunnistuksen välineisiin. Opimme, että karttasuojuksia on monenlaisia (joista toiset vaativat enemmän voimaa avautuakseen) ja että kompassin rasiassa ei saa olla kuplaa, jollei halua eksyä reitiltä. Karttaa on tärkeää pitää oikein päin, pitää peukaloa siinä kohdin missä on edellisen kerran ollut varma sijainnistaan ja pysyä paikoillaan kun katsoo kompassia (ellei omista himosuunnistajille tarkoitettua kompassia, joka pysyy mukana vauhdissa kuin vauhdissa).  

Iltapäivällä suunnattiin Herusen ja Nopon maastoon harjoittelemaan käytännössä suunnistusrastien löytämistä, kompassin käyttöä ja kartanlukua. Ensimmäistä kertaa lähdettiin koulun autoilla koulun läheisyyden ulkopuolelle. Automatkan aikana tapahtui jotain mystistä, kun yksi kompassikin vaihtui eteläisen pallonpuoliskon kompassiksi, vaikka luokassa se toimi vielä hyvin.  

Maastossa pohdittiin reitinvalinnan merkitystä käytännössä. Opimme, että erä- ja luonto-oppaan ei tarvitse oppaana toimiessa olla kilpasuunnistaja eikä reitiksi kannata valita sitä linnuntietä lyhyintä vesakon läpi kulkevaa reittiä. Tutkittiin miltä erilaisten karttamerkkien esittämät kohteet näyttävät maastossa ja miten karttamerkitkin ovat aina kartan laatijan tulkinta maastosta. Kokeiltiin etsiä maastosta rasteja ja välillä huomattiin, että oma suuntavaisto saattoikin ohjata hiukan rastista ohi.   

Päivä oli todella opettavainen ja itselleni päällimmäisenä jäi mieleen:  

“Jos et tiedä missä olet. Pysähdy. Hengitä syvään.“ 

Kukaan ei kuitenkaan eksynyt ja päivän jälkeen moni innostuikin kovasti suunnistuksesta ja oli lähdössä iltarasteille kartuttamaan lisää suunnistuskokemusta. Taisi joku heittää myös idean, että josko sitä lähdettäisiin joukkueena Jukolaan 2023. Jää nähtäväksi.

Teksti: Ninni Heinonen 
Kuvat: ELO22 opiskelijat 

ASUNTOLA

Työssäoppijan yö asuntolassa

Asuntolan yhteisöllisyydellä on suuri merkitys monelle suoraan kotoa muuttaneelle nuorelle. Nuoret tukeutuvat toisiinsa asuntolassa iloissa ja suruissa, mutta välillä tarvitaan aikuisen ohjaavaa kättä kokoamaan joukkoja ja saamaan nuoret osallistumaan isommalla porukalla johonkin yhteiseen tekemiseen, jotta joukoista eksyneet löytävät tiensä takaisin. Eli tehdään päivitystä mahdollisiin muuttuneisiin ihmissuhdekuvioihin ja vahvistetaan jo kertaalleen hyvää tehtyä pohjaa. 

Päätettiin siis viettää yö asuntolalla, jossa yövierailijaksi saapui työssäoppijamme Eini, joka kouluttautuu nuoriso ja yhteisöohjaajaksi. Alustavan kartoituksen jälkeen päädyimme painottamaan toimintaa vaivattomaan yhdessäoloon ja arjen kohotukseen ilman urheilusuorituksia.

Illan alkuun oli saunalle tuotu vähän herkkuja sekä valoja ja saunojat saivat tehdä kauneudenhoitoa sinne varatuilla tuotteilla. Lautapelit tekivät paluun ja isolla porukalla pelattiin ja naurua riitti. Tutkimme myös osallistujien etunimien merkityksiä sekä historiaa ja esittelimme akrobaattisia ominaisuuksiamme, kaikki suurella huumorilla ja lämmöllä tietenkin. Herkkuja söimme niin että napa naukasi ja salmiakkien voimakkuudet tuli testattua.

Illanvietossa myös keskusteltiin tärkeistä asioista; puhuttiin siitä kuinka asuntolassa jokainen voisi toimia niin, että yleisesti valloillaan olisi tunnelma yhteisestä asumisesta ja elämisestä, sekä sellainen yhteishenki, ettei kukaan jäisi aivan yksin. Mietittiin yhdessä tekemisen vaihtoehtoja ja monelle nousi se ajatus, kuinka tärkeä rooli ohjaajallakin on nuorten keskuudessa. Moni odotti jo kovasti kesää ja tulevia työssäoppimisjaksoja.

Aamulla aikaisin, kun ohjaajaharjoittelija oli saanut silmänsä nosteltua auki saivat opiskelijat saapua yöpuvuissaan kahville ja lettuaamiaiselle ennen tunneille lähtöä.  

Aamutunnelmissa oli hymy herkässä, kun yöpukuiset opiskelijat koristelivat lettusensa mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Saatiin nähtäväksi möyriviä mönkijöitä ja suloisia hymykasvoja <3 

Asuntolailta intoutti ostoksille, ja asuntolaan hankittiin Pitovoima hankkeen tiimoilta muheva määrä lautapelejä ja pelejä, jotta pelailut jatkuisivat. Kohta on kevätlukukausi päättymässä ja nuoret saavat suunnata energiaansa muualle. 

Toivottavasti syksyllä takaisin palaa joukko levänneitä ja motivoituneita nuoria joiden kanssa saadaan yhdessä kehitellä uusia juttuja :)

Eräoppaat

 Into pinkeenä opinahjoon

13.4 oli SE päivä, kun 12 innokasta erä- ja luonto-opasopiskelijaa kokoontuivat Luonnonvara-alan kampus Uumon leirinuotiolla. Ilmassa oli innostusta ja niitä kuuluisia perhosia vatsassa. Sen verran meidänkin autokuntaamme jännitti koulunalku, että ajettiin sujuvasti motarilla liittymästä ohi, ehdittiin kuitenkin ajoissa - eräopashan ei myöhästy.

Punainen tupa ja perunamaa

Ensimmäisenä päivänä meidät johdatettiin kotipesään, joka ei ollutkaan ihan mikä tahansa luokka, vaan idyllinen punainen tupa keskellä kampusaluetta. Voiko suloisempaa paikkaa opintoihin ollakaan, kuin punamullalla maalattu punainen tupa?

Kampusalue

Kiertelimme ja ihastelimme opinahjomme oppimisympäristöjä ja täytyy sanoa, että olimme vaikuttuneita. Ainakaan oppiminen ei jää tiloista ja välineistä kiinni. Retkeilyvälinevarasto veti hiljaiseksi. Se, mitä siellä ei ollut, sitä ei tarvitakaan. Ja kaikki preussilaisessa järjestyksessä ja ojennuksessa. Kyllä sormia syyhytti, kun vermeitä tutkittiin. Odotamme jo niiden käyttämistä tositilanteissa. Kanootti- ja kajakkivarasto perävaunuineen odotti melojia, melomisen saloihin pääsemme tutustumaan tuonnempana.

Jos olivat opiskelijat innoissaan, niin olivat navetan lehmätkin, hyvä, että karsinassa pysyivät.

Jotain outoa nähtiin myös kampusalueen jyhkeissä puissa, mitä lie olleet.

Lauran kirje

Meidän oma ope oli sairastunut mutta hän oli kirjoittanut meille piiitkän kirjeen, jonka Jenniope meille luki. Monta mieleenpainuva ajatusta oli kirjeeseen listattu. Niihin ajatuksiin varmasti palataan vielä leirinuotion äärellä tuonnempana.

Ensimmäisten päivien aikana on saatu nauttia innostuneiden ja asiantuntevien opettajien opetuksesta niin luokassa, kuin maastossakin. Henkilökunnasta näkee, että he viihtyvät kampuksella ja nauttivat työstään, se jos mikä lupaa hyvää meidän opintoihimme.

Ryhmä 

Pikkuhiljaa on tutustuttu toisiimme, erilaisten ryhmäytymisharjoitusten avulla. Meillä on erilaisista lähtökohdista ja taustoista koostuva raudanluja “joukkue”, joka päivä päivältä hitsautuu paremmin yhteen. WA-ryhmä nimettiinkin osuvasti Erä Jormat ja Irmat 2022.

Ötökät
Yhtenä päivänä tutustuimme niveljalkaisiin (ötököihin), mainion tarinaiskijän Heikin opastuksella. Lähimaastossa ihastelimme sitten niitä tarkemmin ja muun muassa kurihormoni ja parittelukammio tulivat tutuiksi. Heräsikö jo mielenkiinto ötököiden ihmeelliseen maailmaan? Meillä heräsi. Luonnontuntemusta ja -tutkailua opimme myös. Mäntyhän ei ole vain mänty, vaan se voi olla myös honka tai petäjä.

Eräopasopiskelija Tatu Lehtovaara
ELO22

Ps. mitä ne puussa roikkuvat hemmot ovat? He ovat arboristiopiskelijoita, jotka hoitavat muun muassa puita yläilmoissa. Hurjaa hommaa etten sanoisi.

Teksti/kuvat: Tatu Lehtovaara

Uumo mediassa - puutarha-ala

 

Kotilieden verkkojulkaisussa puutarha asiaa

Kuva Hyria koulutus

Keväinen keli innostaa suuntaamaan ajatukset tulevaan kasvukauteen. Turvallisuusasiat on kuitenkin hyvä pitää mielessä.

Hyrian puutarha-alan kouluttaja, vuoden 2022 hortonomi Marjatta Oittinen opastaa Kotilieden verkkojulkaisussa puutarhan työkoneiden turvalliseen käyttöön.

Kotiliesi - Vinkit 9 puutarhalaitteen turvalliseen käyttöön

Kesää kohti mennään!

Luonnontuoteneuvojan koulutus alkaa syksyllä 2022

UUTTA TULOSSA

Hyriassa alkaa luontoalan ammattitutkinnossa uutena osaamisalana 

luonnontuoteneuvojan koulutus syksyllä 2022

Haku on nyt auki!

Luonnontuoteneuvojaksi - haku täällä!