Ympäristöalan näyttötutkinnot tehdään käytännössä

 Ympäristönhoidon näyttönä perinnemaiseman kunnostaminen

Ympäristönhoitajaopiskelija Saara Kujansuu suoritti näytöt Perinnemaisemien kunnostaminen ja hoitaminen sekä Ympäristökohteen kunnostaminen ja hoitaminen Sastamalan kaupungilla.

Häntä kiitettiin erityisesti siitä että hän on tuonut uutta näkemystä viheralueiden hoitoon. Saaran ehdotuksesta ja hänen suunnitelman mukaan yksi nurmialue on nyt muutettu luonnonmukaisemmaksi käyttöniityksi (Mouhijärvi-Salonpuisto).

 Kuva on kohteesta Riihipuisto /Karkku, Sastamala mihin Saara on myös tehnyt hoito- ja kunnostussuunnitelman. Kohteessa kiinnitetty erityisesti huomiota uoman ja lammen kunnostamiseen. Kohde oli Saaran Ympäristökohteen kunnostaminen ja hoitaminen näyttötyön aiheena.

"Suoritin 26.10. ympäristökohteen hoidon ja kunnostuksen näytön. Tein tämän ja muita näyttöjä työsuhteen aikana Sastamalan kaupungilla (puistotoimi). Näyttökohde vaati ensisijaisesti raivaustöitä, ja kunnostussuunnitelman.

Kausityöntekijänä hommat ovat vaihdelleet perennojen siirrosta vieraslajitorjuntaan ja raivaus- ja kunnostustöistä raivaussahan kytkimen vaihtoon. Sain omat vastuualueet ja olen hoitanut kohteita juurista latvoihin, pääosin yksin. Monipuolinen ja tehokas 6 kuukautta takana!"

Saara Kujansuu

Opiskelija,Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto, ympäristönhoitaja

Syysvaelluksella

 Uumolaisten vallaton Usmin vaellus

Starttasimme syksyisen kolmen päivän vaelluksen valtatien kupeesta. Olimme punninneet rinkat koululla ja tasoittaneet painoa tiimiläisten kesken. Saimme tehdä retken kahden-kolmen hengen ryhmissä, koska joukossa oli hyvin eritasoisia vaeltajia. Meidän tiimissämme oli yksi konkari, toinen vähemmän suunnistanut, mutta jo Karhunkierroksen kokenut, ja kolmas suunnistuksesta ja päiväretkistä nauttiva noviisi. 

Kartta ei ollut ihan tavallisinta suunnistusmallia, vaan siitä puuttui mm. koordinaattiviivat. Usmi-Kytäjä-alueen maasto oli vaativa, paljon suota ja kallioita, eikä kartassa ollut merkitty montaa polkua. Reittivalintoja voi tehdä monia eikä meidän tiimimme aina mennyt helpoimman kautta.  Eri reiteillä voi tehdä hienoja löytöjä, kuten mustatorvisieniä, mustaa graniittia ja valkohäntäpeuran sarvet. 

Oli hauska törmätä maastossa myös eräoppaisiin, jotka olivat samalla retkellä meidän luontoneuvojien ja –ohjaajien kanssa.  Suunnistimme samoja rasteja ja leirimme olivat lähekkäin, joten pääsimme tutustumaan heidän avotulimajoituksiin. Onneksi vaelluksen aikana satoi oletettua vähemmän ja juuri ruokailuhetket olivat poutaisimpia. Yhdellä lounasrastilla saimme nauttia nuotioletuista ja toisella oli mahdollista kokeilla risukeittimen tekoa. 

Yksi tärkeistä tehtävistämme tällä reissulla oli reflektoida omaa jaksamista. Syksyinen luonto antoi paljon ja mieli pysyi virkeänä vähilläkin unilla. Sateinen kelikään ei väsyttänyt, vaan alkava ruska, marjat ja sienet vehreässä metsässä kohottivat mieltä, vaikka vähän saattoi poiketa suunnitellulta reitiltä ja polvea rasittaa. Sateellakin kannattaa lähteä luontoon ja muistaa, että sää voi muuttua nopeasti.

Teksti: Henna Hautakangas ja Anu Skyttä LuymP20

Kuvat: Anu Skyttä

Myymälä avoinna

Uumon Puutarha- ja tilamyymälä on auki. Tervetuloa ostoksille!

Hyvinkäänkylällä osoitteessa Uudenmaankatu 249 sijaitsevan opetusmaatila Uumon Puutarha- ja tilamyymälä avautuu kesätauon jälkeen keskiviikkona 2.9. 

Ostoksille voi tulla tiistaina, keskiviikkona ja torstaina klo 11.–17.00

Myymälä on auki tiistaista torstaihin 1.10. saakka.

Myymälän toimintaa pyörittävät tänä syksynä aloittaneet puutarhuriopiskelijat. Myynnissä on kukkia, Uumon omia perunoita (Annabella ja Colomba), valkosipuleita, omenoita sekä puutarhuriopiskelijoiden keräämistä herukoista tehtyä mehua ja hilloa.

Lisäksi myydään Uumon navetasta lihaa, talonrakentajien tekemiä komeita puukirstuja ja paljon muuta.

Myymälä sijaitsee osoitteessa Uudenmaankatu 249. Tervetuloa ostoksille!

 Yksinvaeltaja vailla yksinäisyyttä

Hyrian luonto- ja eräopasopiskelijoilla on mahdollisuus osallistua useamman yön yli kestäville maastovaelluksille eri vuodenaikoina. Maastojaksoihin sisältyi myös yön yli kestävä yksinvaellus Meikon ulkoilualueella. Yksinvaelluksen tavoitteena oli vahvistaa retkeilytaitoja kartanlukemisen ja suunnistamisen, yöpymisen ja henkilökohtaisen jaksamisen saralla. 

Odotin innoissani solovaellusta. Minulle tämä urbaani erämaa oli tuntematon. Edeltävänä päivänä mieleeni hiipivät epävarmuuden tunteet – miten pärjäisin, löytäisinkö valitsemani leiripaikan maastosta? Ehdottoman varma olin kahdesta tunteesta. Minua ei pelottanut olla yksin metsässä. Mitä syvemmällä metsässä olisin, sitä turvallisemmaksi koin oloni. Silloin todennäköisyys kohdata joku toinen, on epätodennäköinen. Sanotaan, että koira on ihmisen paras ystävä. Lisäisin tähän sananparteen metsän. Valitsin yöpymispaikkani Slättmossenin suoalueen reunamilta, merkittyjen reittien ulkopuolelta.

Tiesin myös, että en pitkästyisi. Minulle sopi hyvin vain olla, kuunnella, aistia ja antaa metsän tyhjentää ajatukseni. Yövyin suon reunalla metsän kätkemänä hirven ja jäniksen papanat telttani vierellä. Ilta-auringossa paistelin lettuja ja rutistin pullosta hillonokareita päälle. Olin yksin, mutta en kokenut yksinäisyyttä. Olin levollinen. Nukuin ja heräsin säännöllisesti, kuulostelin yön ääniä ja jatkoin unta. Koin luontoyhteyden vahvasti. En pyytänyt enkä tarvinnut mitään, mutta sain sitäkin enemmän. Tunnen riittämättömyyttä sanoittaa tuntemuksiani.

Kauneinta metsässä yöpyessä ovat aikaiset aamut. Tekee mieli nousta aikaisin ja aistia ympäröivää kauneutta. Keittelin kahvit, purin telttani ja pakkasin rinkkani lähtövalmiiksi. Yön yli kestävä yksinvaellus oli lopuillaan, vielä olisi patikointi takaisin tapaamispaikallemme Korsolammelle. Korsolammella vaihdoimme kokemukset ja tuntemukset. Yksinvaellukseen osallistui kymmenen luonto- ja eräopasopiskelijaa. Oli hassua palata metsästä takaisin ihmisten ilmoille, se tuntui jopa nurinkuriselta. Metsämielentilassa olisin kovin mieluusti jatkanut omatoimista metsäretkeilyä ja palannut arkitodellisuuteen päivää myöhemmin. Yksinvaellus voisi olla minun juttuni.

Yksinvaellusta on hyvä harjoitella aluksi yhden tai kahden yön retkillä maastossa, josta pääsee tarvittaessa helposti pois. Tämä harjoitus antoi varmasti viitteitä luonto- ja eräopasopiskelijoille siitä, voisiko yksinvaellus olla oma juttu. Yksinvaellusta oli turvallista harjoitella koulun opintojen puitteissa kahden kouluttajan ohjaamana. Kotiin palattuani tuntui, oliko kaikki sittenkin vain unta. Yön yli kestänyt metsäretki kirvoitti runoilemaan. Runon kautta voimakkaat tunnekokemukset on helpompi sanoittaa auki:

Tunsin itseni vauraaksi,
olihan minulla kaikki.
Vihreä portti ja avaimet.
Kalliot, suot, metsät ja lammet.

Olin etuoikeutettu.
Tavallinen metsäntyttö,
keiju ilman siipiä.
Yksin vailla yksinäisyyttä.

Enhän ollut yksin,
oli minulla ystävä. Ja monta!
Taivas ja maa, koko metsän väki!
Aamusta yöhön kukkui käki.

Metsä avasi sylinsä,
peitteli ja paijasi.
Hyväili ripseni taivaantähdiksi.
Haavettako kaikki vain?

Kuiskasi metsäkeiju,
salaperäinen seuralaiseni.
Sinulle nöyrä vaeltajain,
metsän taru on totta ain.

Anniina Laitala

Luonto- ja eräopasopiskelija

Valokuvat: Anniina Laitala ja Laura Kuusinen

 LUONTOALAN TULEVAT NEUVOJAT & OHJAAJAT PORON JÄLJILLÄ  

Me tulevat luontoneuvojat & ohjaajat suunnistimme ensin autoilla Komion luonnonsuojelualueelle. Kaikki löysivät perille maskit naamalla tai ilman? Opet jakoivat meidät pareihin ja kaikki saivat oman kartan alueesta missä päivän aikana patikoimme. Parit toimivat ohjaajina ja oppaana karttaa lukien jotta pysyisimme oikealla reitillä. 

Sitten matkaan kohti uusia polkuja ja kokemuksia. Lähdimme siis Komionlammen rannalta kohti Mustinmäkeä, missä oli sitten tarkoitus lounastella. Kuljimme osittain merkittyä Poronpolkua. Sinne saavuimme ja Topi löysi hienon paikan missä sitten jokainen omalla keittimellä rakensi oman ateriansa.  

Tästä sitten matkamme jatkui erilaisia polkuja, pitkospuita, teitä ja risukkoja kävellen kohti takaisin leiriämme. Matkallemme osui Poronpolun historia osuus ja kuvia poroista. Vuonna 1965 Lopelle hankittiin yhdeksänpäinen porotokka. Porot sijoitettiin Salonkylän Estolan maille. Koeruokinta päättyi vuonna 1974, mutta polku elää edelleen.  

Matkalla törmäsimme “päänkokoisiin sieniin” ja “ pesusieniin”. Sienet olivat lampaankääpiä ja tuhtihaarakas sieniä. Löysimme myös matkan varrelta kanttarelleja.  

Päästyämme takaisin leiriin, jokainen sai aikaa pystyttää teltan, riipparin tai tentsilen. Uitua & syötyä, kävimme läpi päivän ja sen jälkeen lähdimme asuntomessuille.  

Asuntomessut olivat hyvin järjestettynä ja sieltä löytyi niin tunnelitelttoja, riippareita, kupolitelttoja ja ihan oikea tentsile. Käveltyämme asuntomessualueen läpi niin jokainen katosi omaan koloonsa nukkumaan. Toki vielä eräs kurssilainen näki hienot lepakon lennot pestessä hampaitaan.  

Aamu sarasti seiskan aikaan ja silloin sitten ylös, ulos ja aamupalan tekoon. Aamutoimet ja leirin purettua niin lähdimme taas patikoimaan mutta eri reitille. Nyt oli nokat kohti Luutalampea ja sinne hienosti pääsimme. Matkalla näimme, miten kulotus on hoidettu ja kulotusalueelle oli alkanut kasvaa esim. kissankäpälä ja kangasajuruoho eli villitinjami. 

Lounaan nautittuna lähdimme patikoimaan takaisin kohti Komiolampia. Näimme taas aivan erilaista maasto ja maisemia. Lukkolammen äärellä saimme kokea pienen hetken Metsämielestä, kiitos Johan. Vielä täytyy mainita parit paikan nimet Sikalisko (lampi) ja Ryssänvuori. Kahden päivän aikana saimme nauttia hienosta ilmasta, upeista maisemista ja erittäin mukavasta seurasta.  

Jos et ole käynyt tuolla suunnalla niin on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.  

-kuva yhteiskuva 

Teksti ja kuvat: Paula Soitiala LuymP20 

Ympäristönhoitoa

 

Ympäristönhoitajat perinnemaiseman hoitotyössä Åvikin niityllä

 Ympäristönhoitajat opiskelevat Uumossa luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa. Olemme Uumossa tehneet palvelukeskus Åvikin kanssa yhteistyötä vuosien ajan niityn hoidossa. Niitty sijaitsee Åvikin harjulla, Palvelukeskus Åvikin alueella.

Niityllä oli tiistaina 18.8. oppimassa perinnemaiseman hoitoa vuonna 2020 opintonsa aloittaneet ympäristönhoitajat. Ympäristönhoitajaksi opiskeleva Raisa, oli tehnyt alueesta hoitosuunnitelman kouluttaja Heikki Kiurun ohjauksessa. Tämä tilaisuus olikin sitten samalla Raisan näyttö hoidon tavoitteiden toteutuksesta.

Mukana oli myös ympäristönhoitajien vastuuvalmentaja Reija Kumlin, ammatillinen ohjaaja Topi Mustonen sekä uusi voimavaramme opettaja Miko Mäkeläinen. 

Åvikin harju, joka on Salpauselänlinjan reunamuodostumaa, on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi alueella esiintyvien merkittävien kasvilajien ja linnuston ansiosta. Åvikin harjulla (Hevosmäellä) sijaitsee vanhan Helsinki-Hämeenlinnatien osa luonnonkivipengerryksineen.

Opittua käytäntöön

 Jätehuoltosuunnitelma asiakastyönä

Sanna Salomaa opiskelee Hyriassa luonto- ja ympäristöneuvojaksi (Luonto-ja ympäristöalan perustutkinto). Sanna teki opintojensa yhteydessä jätekartoituksen ja jätehuoltosuunnitelman Riihimäkeläiselle kiinteistöyhtiölle, yhtiön isännöitsijän kanssa yhteistyössä. Kiinteistön asukkaille oli tehty kysely, millä kartoitettiin asukkaiden lajittelutapoja ja kiinnostusta lajitteluun. Lisäksi kyselyssä kartoitettiin asukkaiden mielipiteitä kiinteistön jätelajittelupaikkaan.

Jätekartoituksen kehittämissuunnitelmassa taloyhtiölle on suunniteltu mm. muovinkeräys astiaa, mikä mahdollistaisi sekajätteen astian tyhjennysvälin harventamisen sekajätemäärän vähentyessä. Yhtiöön oli suunnitteilla myös kierrätystä ja asukkaiden yhteisöllisyyttäkin tukevaa toimintaa kuten kierrätysviikkoa, tai seinää missä itselle tarpeetonta voisi antaa tai tarvittavaa lainata.

Sanna piti keskiviikkona 26.8. kiinteistön asukkaille havainnollisen neuvontatilaisuuden kierrätyksestä ja lajittelusta. Neuvontatilaisuus oli osa Sannan näyttöä valinnaiseen tutkinnonosaan Jätehuollon järjestäminen.

Yleisö esitti lajittelusta useita kiperiä kysymyksiä, joihin Sanna osasi hyvin kertoa vastaukset. Tällainen neuvontatilaisuus olisi tarpeen varmasti jokaiselle taloyhtiölle, sillä kaikkihan me tuotamme myös sitä jätettä ja monia askarruttaa mihin mikäkin jätejae oikein kuuluu.

Kuvassa Sanna Salomaa avustajansa Markon kanssa.

Paluu koulumaailmaan

 Mietteitä etäkeväästä

Kevät oli aikalailla epävarmuuden ja muutosten aikaa, oli epävarmaa alkaisiko Elo 20 ryhmän koulutus laisinkaan. Iloksemme koulutus saatiin kaikesta huolimatta startattua ja suunniteltua sekä sovitettua etäopinnoiksi. Kummalliseltahan tuo kyllä alkuun tuntui aloittaa erä- ja luonto-opas opinnot etänä, mietitytti varmasti meitä monia, kuinka homma saadaan rullaamaan! Mutta hienostihan opinnot käynnistyivät!  

Olemme etäryhmissämme tehneet monenmoisia ryhmätehtäviä ja niiden rinnalla myös yksilö- sekä paritehtäviä. Tehtäviin on sisältynyt tulentekoharjoituksia, retkiruoan valmistusta, lajitunnistustehtäviä, kartanlukuharjoituksia ym.  ja niiden rinnalla myös yksilö- sekä paritehtäviä. Kokemuksia, ajatuksia ja ideoita olemme jakaneet ryhmän ja kouluttajien kesken. Uusia taitoja ja tietoja on kertynyt näin etäopetuksenkin myötä kiitettävästi 😊  

 Nyt odotan innolla tapaavani vihdoinkin elokuussa ryhmäläiset livenä ensimmäisellä heidän kanssaan yhdessä käytännön touhuihin! 

Teksti & kuvat, Jaana Elo20 

Näyttökokemus

Metsässä rasahtaa

"Metsän seinä on vain vihreä ovi

josta valo ohjaa ystävänsä."

Risto Rasa

Monien mutkien kautta (lue korona) teemallisen luontopalveluni näyttö oli toukokuun viimeisellä viikolla. Teemana oli luontolyyrikko Risto Rasa ja hänen tuotantonsa. Paikaksi olin valinnut Kaksoislammit Usmi-Kytäjä ulkoilualueella. Alunperin Hyvinkäänkylän koulun henkilökunnan työhyvinvointipäiväksi suunniteltu tapahtuma supistui seitsemän asiakkaan voimauttavaksi iltapäiväksi. Vaihtuvien korona-ohjeistuksien ja lopulta nopean aikataulun vuoksi, haalin paikalle asiakkaiksi ystäviäni koulumaailmasta. Kevät on ollut heille erityisen rankka etäopetus-lähiopetushaasteiden vuoksi ja ajattelin heidän tarvitsevan erityisesti rentoutusta ja elämyksiä luonnossa. Jälkiviisaana voin sanoa, että kannattaa ottaa näyttöihin asiakkaiksi ihmisiä, joita ei tunne. Oma ammatillisuuteni oli välillä hiukan hukassa tuttujen ihmisten kanssa. Unohdin esim. esitellä itseni alussa.

Vaikka kommelluksilta ei vältytty, retki onnistui kuitenkin hyvin. Parin kilometrin patikoinnin jälkeen joimme nuotiokahvit sämpylöiden ja pullan kera Kaksoislampien nuotiopaikalla. Noudatimme apuoppaan kanssa erityistä huolellisuutta hygieniassa. Aurinko helli ja saimme olla aivan rauhassa, vaikka nuotiopaikka on ihan yleisessä käytössä. Kahvittelun aikana kerroin asiakkaille Risto Rasasta, hänen elämästään, runoistaan ja teoksistaan. 

Kahvittelun jälkeen asiakkaat saivat ottaa makuualustat ja etsiä itselleen kalliolta mieluisan paikan rentoutumista ja runojen kuuntelua varten. Asiakkaat olivat saaneet asiakasinfon mukana 26 Rasan runoa, joista heidän tuli valita kolme mieluisinta ja ilmoittaa ne minulle. Runoista 13 pääsi mukaan runohetkeen. Lausuttuani runot, asiakkaat saivat vielä pötkötellä hetken rauhassa ennen kuin suuntasimme takaisin lähtöpaikkaan. Kysyin asiakkailta palautetta retken lopussa ja etenkin runohetki oli asiakkaiden mieleen. Illalla sain vielä viestejä, joissa todettiin mm. "Retki oli ihana elämys ja rentoutus sai runoineen liikuttumaan.", "Rentouttava, voimaannuttava iltapäivä.", "Paluu lapsuuteen. Pötköttelyä taivaan alla, pilvien seuraamista, tuulen huminan kuuntelemista."

Kun näytön vastaanottajienkin palaute oli pääosin positiivista, jäi tapahtumasta hyvä mieli. Aina löytyy kuitenkin jotain kehitettävääkin. Apuoppaanani oli kurssikaverini Heini, joka hoiti pestinsä ihan huipusti. Heinin keittämä nuotiokahvi oli loistavan hyvää ja Heini teki kaikki hommat ja vähän enemmänkin, mitä oli sovittu.

Näyttöihin valmistautuville antaisin pari vinkkiä. Olkaa ajoissa paikalla ja laittakaa kaikki mahdollisimman valmiiksi. Sopikaa apuoppaan kanssa tehtävät ennen asiakkaiden tuloa. Miettikää, miten roudaatte kamat. Minulla ja Heinillä oli apuna lapsenlapseni rattaat, joilla saimme kuljetettua melko kätevästi 20 litraa vettä ym:t tavarat tapahtumapaikalle puolentoista kilometrin matkan autolta. Pitkospuille päästyäni rattaat eivät kyllä enää oikein toimineet. Muistakaa korona-ohjeistus ja etenkin jos tarjoatte syötävää. Ottakaa asiakkaiksi tuntemattomia, koska se helpottaa ammatillisena pysymistä. Älkää jännittäkö liikaa. Näytönvastaanottajat ovat osoittautuneet mukaviksi ja kannustaviksi tyypeiksi, joiden kanssa on helppo käydä arviointikeskustelua.

Voimaannuttavaa kesää kaikille ja onnea näyttöihin!

Toivoo Anne ELO19

"Ruohikossa. Näen puun ja sinistä taivasta.

Pienen pilven.

Ei se varmaan uskalla tulla ylitseni yksin."

Risto Rasa