LUONTOALAN TULEVAT NEUVOJAT & OHJAAJAT PORON JÄLJILLÄ  

Me tulevat luontoneuvojat & ohjaajat suunnistimme ensin autoilla Komion luonnonsuojelualueelle. Kaikki löysivät perille maskit naamalla tai ilman? Opet jakoivat meidät pareihin ja kaikki saivat oman kartan alueesta missä päivän aikana patikoimme. Parit toimivat ohjaajina ja oppaana karttaa lukien jotta pysyisimme oikealla reitillä. 

Sitten matkaan kohti uusia polkuja ja kokemuksia. Lähdimme siis Komionlammen rannalta kohti Mustinmäkeä, missä oli sitten tarkoitus lounastella. Kuljimme osittain merkittyä Poronpolkua. Sinne saavuimme ja Topi löysi hienon paikan missä sitten jokainen omalla keittimellä rakensi oman ateriansa.  

Tästä sitten matkamme jatkui erilaisia polkuja, pitkospuita, teitä ja risukkoja kävellen kohti takaisin leiriämme. Matkallemme osui Poronpolun historia osuus ja kuvia poroista. Vuonna 1965 Lopelle hankittiin yhdeksänpäinen porotokka. Porot sijoitettiin Salonkylän Estolan maille. Koeruokinta päättyi vuonna 1974, mutta polku elää edelleen.  

Matkalla törmäsimme “päänkokoisiin sieniin” ja “ pesusieniin”. Sienet olivat lampaankääpiä ja tuhtihaarakas sieniä. Löysimme myös matkan varrelta kanttarelleja.  

Päästyämme takaisin leiriin, jokainen sai aikaa pystyttää teltan, riipparin tai tentsilen. Uitua & syötyä, kävimme läpi päivän ja sen jälkeen lähdimme asuntomessuille.  

Asuntomessut olivat hyvin järjestettynä ja sieltä löytyi niin tunnelitelttoja, riippareita, kupolitelttoja ja ihan oikea tentsile. Käveltyämme asuntomessualueen läpi niin jokainen katosi omaan koloonsa nukkumaan. Toki vielä eräs kurssilainen näki hienot lepakon lennot pestessä hampaitaan.  

Aamu sarasti seiskan aikaan ja silloin sitten ylös, ulos ja aamupalan tekoon. Aamutoimet ja leirin purettua niin lähdimme taas patikoimaan mutta eri reitille. Nyt oli nokat kohti Luutalampea ja sinne hienosti pääsimme. Matkalla näimme, miten kulotus on hoidettu ja kulotusalueelle oli alkanut kasvaa esim. kissankäpälä ja kangasajuruoho eli villitinjami. 

Lounaan nautittuna lähdimme patikoimaan takaisin kohti Komiolampia. Näimme taas aivan erilaista maasto ja maisemia. Lukkolammen äärellä saimme kokea pienen hetken Metsämielestä, kiitos Johan. Vielä täytyy mainita parit paikan nimet Sikalisko (lampi) ja Ryssänvuori. Kahden päivän aikana saimme nauttia hienosta ilmasta, upeista maisemista ja erittäin mukavasta seurasta.  

Jos et ole käynyt tuolla suunnalla niin on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.  

-kuva yhteiskuva 

Teksti ja kuvat: Paula Soitiala LuymP20 

Ympäristönhoitoa

 

Ympäristönhoitajat perinnemaiseman hoitotyössä Åvikin niityllä

 Ympäristönhoitajat opiskelevat Uumossa luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa. Olemme Uumossa tehneet palvelukeskus Åvikin kanssa yhteistyötä vuosien ajan niityn hoidossa. Niitty sijaitsee Åvikin harjulla, Palvelukeskus Åvikin alueella.

Niityllä oli tiistaina 18.8. oppimassa perinnemaiseman hoitoa vuonna 2020 opintonsa aloittaneet ympäristönhoitajat. Ympäristönhoitajaksi opiskeleva Raisa, oli tehnyt alueesta hoitosuunnitelman kouluttaja Heikki Kiurun ohjauksessa. Tämä tilaisuus olikin sitten samalla Raisan näyttö hoidon tavoitteiden toteutuksesta.

Mukana oli myös ympäristönhoitajien vastuuvalmentaja Reija Kumlin, ammatillinen ohjaaja Topi Mustonen sekä uusi voimavaramme opettaja Miko Mäkeläinen. 

Åvikin harju, joka on Salpauselänlinjan reunamuodostumaa, on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi luontokohteeksi alueella esiintyvien merkittävien kasvilajien ja linnuston ansiosta. Åvikin harjulla (Hevosmäellä) sijaitsee vanhan Helsinki-Hämeenlinnatien osa luonnonkivipengerryksineen.

Opittua käytäntöön

 Jätehuoltosuunnitelma asiakastyönä

Sanna Salomaa opiskelee Hyriassa luonto- ja ympäristöneuvojaksi (Luonto-ja ympäristöalan perustutkinto). Sanna teki opintojensa yhteydessä jätekartoituksen ja jätehuoltosuunnitelman Riihimäkeläiselle kiinteistöyhtiölle, yhtiön isännöitsijän kanssa yhteistyössä. Kiinteistön asukkaille oli tehty kysely, millä kartoitettiin asukkaiden lajittelutapoja ja kiinnostusta lajitteluun. Lisäksi kyselyssä kartoitettiin asukkaiden mielipiteitä kiinteistön jätelajittelupaikkaan.

Jätekartoituksen kehittämissuunnitelmassa taloyhtiölle on suunniteltu mm. muovinkeräys astiaa, mikä mahdollistaisi sekajätteen astian tyhjennysvälin harventamisen sekajätemäärän vähentyessä. Yhtiöön oli suunnitteilla myös kierrätystä ja asukkaiden yhteisöllisyyttäkin tukevaa toimintaa kuten kierrätysviikkoa, tai seinää missä itselle tarpeetonta voisi antaa tai tarvittavaa lainata.

Sanna piti keskiviikkona 26.8. kiinteistön asukkaille havainnollisen neuvontatilaisuuden kierrätyksestä ja lajittelusta. Neuvontatilaisuus oli osa Sannan näyttöä valinnaiseen tutkinnonosaan Jätehuollon järjestäminen.

Yleisö esitti lajittelusta useita kiperiä kysymyksiä, joihin Sanna osasi hyvin kertoa vastaukset. Tällainen neuvontatilaisuus olisi tarpeen varmasti jokaiselle taloyhtiölle, sillä kaikkihan me tuotamme myös sitä jätettä ja monia askarruttaa mihin mikäkin jätejae oikein kuuluu.

Kuvassa Sanna Salomaa avustajansa Markon kanssa.

Paluu koulumaailmaan

 Mietteitä etäkeväästä

Kevät oli aikalailla epävarmuuden ja muutosten aikaa, oli epävarmaa alkaisiko Elo 20 ryhmän koulutus laisinkaan. Iloksemme koulutus saatiin kaikesta huolimatta startattua ja suunniteltua sekä sovitettua etäopinnoiksi. Kummalliseltahan tuo kyllä alkuun tuntui aloittaa erä- ja luonto-opas opinnot etänä, mietitytti varmasti meitä monia, kuinka homma saadaan rullaamaan! Mutta hienostihan opinnot käynnistyivät!  

Olemme etäryhmissämme tehneet monenmoisia ryhmätehtäviä ja niiden rinnalla myös yksilö- sekä paritehtäviä. Tehtäviin on sisältynyt tulentekoharjoituksia, retkiruoan valmistusta, lajitunnistustehtäviä, kartanlukuharjoituksia ym.  ja niiden rinnalla myös yksilö- sekä paritehtäviä. Kokemuksia, ajatuksia ja ideoita olemme jakaneet ryhmän ja kouluttajien kesken. Uusia taitoja ja tietoja on kertynyt näin etäopetuksenkin myötä kiitettävästi 😊  

 Nyt odotan innolla tapaavani vihdoinkin elokuussa ryhmäläiset livenä ensimmäisellä heidän kanssaan yhdessä käytännön touhuihin! 

Teksti & kuvat, Jaana Elo20 

Näyttökokemus

Metsässä rasahtaa

"Metsän seinä on vain vihreä ovi

josta valo ohjaa ystävänsä."

Risto Rasa

Monien mutkien kautta (lue korona) teemallisen luontopalveluni näyttö oli toukokuun viimeisellä viikolla. Teemana oli luontolyyrikko Risto Rasa ja hänen tuotantonsa. Paikaksi olin valinnut Kaksoislammit Usmi-Kytäjä ulkoilualueella. Alunperin Hyvinkäänkylän koulun henkilökunnan työhyvinvointipäiväksi suunniteltu tapahtuma supistui seitsemän asiakkaan voimauttavaksi iltapäiväksi. Vaihtuvien korona-ohjeistuksien ja lopulta nopean aikataulun vuoksi, haalin paikalle asiakkaiksi ystäviäni koulumaailmasta. Kevät on ollut heille erityisen rankka etäopetus-lähiopetushaasteiden vuoksi ja ajattelin heidän tarvitsevan erityisesti rentoutusta ja elämyksiä luonnossa. Jälkiviisaana voin sanoa, että kannattaa ottaa näyttöihin asiakkaiksi ihmisiä, joita ei tunne. Oma ammatillisuuteni oli välillä hiukan hukassa tuttujen ihmisten kanssa. Unohdin esim. esitellä itseni alussa.

Vaikka kommelluksilta ei vältytty, retki onnistui kuitenkin hyvin. Parin kilometrin patikoinnin jälkeen joimme nuotiokahvit sämpylöiden ja pullan kera Kaksoislampien nuotiopaikalla. Noudatimme apuoppaan kanssa erityistä huolellisuutta hygieniassa. Aurinko helli ja saimme olla aivan rauhassa, vaikka nuotiopaikka on ihan yleisessä käytössä. Kahvittelun aikana kerroin asiakkaille Risto Rasasta, hänen elämästään, runoistaan ja teoksistaan. 

Kahvittelun jälkeen asiakkaat saivat ottaa makuualustat ja etsiä itselleen kalliolta mieluisan paikan rentoutumista ja runojen kuuntelua varten. Asiakkaat olivat saaneet asiakasinfon mukana 26 Rasan runoa, joista heidän tuli valita kolme mieluisinta ja ilmoittaa ne minulle. Runoista 13 pääsi mukaan runohetkeen. Lausuttuani runot, asiakkaat saivat vielä pötkötellä hetken rauhassa ennen kuin suuntasimme takaisin lähtöpaikkaan. Kysyin asiakkailta palautetta retken lopussa ja etenkin runohetki oli asiakkaiden mieleen. Illalla sain vielä viestejä, joissa todettiin mm. "Retki oli ihana elämys ja rentoutus sai runoineen liikuttumaan.", "Rentouttava, voimaannuttava iltapäivä.", "Paluu lapsuuteen. Pötköttelyä taivaan alla, pilvien seuraamista, tuulen huminan kuuntelemista."

Kun näytön vastaanottajienkin palaute oli pääosin positiivista, jäi tapahtumasta hyvä mieli. Aina löytyy kuitenkin jotain kehitettävääkin. Apuoppaanani oli kurssikaverini Heini, joka hoiti pestinsä ihan huipusti. Heinin keittämä nuotiokahvi oli loistavan hyvää ja Heini teki kaikki hommat ja vähän enemmänkin, mitä oli sovittu.

Näyttöihin valmistautuville antaisin pari vinkkiä. Olkaa ajoissa paikalla ja laittakaa kaikki mahdollisimman valmiiksi. Sopikaa apuoppaan kanssa tehtävät ennen asiakkaiden tuloa. Miettikää, miten roudaatte kamat. Minulla ja Heinillä oli apuna lapsenlapseni rattaat, joilla saimme kuljetettua melko kätevästi 20 litraa vettä ym:t tavarat tapahtumapaikalle puolentoista kilometrin matkan autolta. Pitkospuille päästyäni rattaat eivät kyllä enää oikein toimineet. Muistakaa korona-ohjeistus ja etenkin jos tarjoatte syötävää. Ottakaa asiakkaiksi tuntemattomia, koska se helpottaa ammatillisena pysymistä. Älkää jännittäkö liikaa. Näytönvastaanottajat ovat osoittautuneet mukaviksi ja kannustaviksi tyypeiksi, joiden kanssa on helppo käydä arviointikeskustelua.

Voimaannuttavaa kesää kaikille ja onnea näyttöihin!

Toivoo Anne ELO19

"Ruohikossa. Näen puun ja sinistä taivasta.

Pienen pilven.

Ei se varmaan uskalla tulla ylitseni yksin."

Risto Rasa

Eräoppaat etänä

ELO 20 - Etäällä ja lähellä, mutta maastossa enimmäkseen

Tulenteon opettelu ei taida onnistua etänä, totesi reilut kahdeksankymppinen isäukkoni ennen kevään opiskelujen alkua. Niinpä vaan vanha metsä- ja kalamies erehtyi - ainakin jossain määrin. Olemme askarrelleet erilaisia sytytysvälineitä pienissä kotipajoissamme sekä testailleet steariinisipsien ja -kennojen toimivuutta takapihan nuotioilla sekä sauna- ja takkapesissä. Opetusvideot opettajistamme kiehisiä kirveellä ja puukolla veistävinä taitureina sai kaiken näyttämään aika helpolta - meiltähän tämä myös käy.  Askel teoriasta märkään ja pimeään metsään on kuitenkin pitkä, mutta eiköhän tämäkin sitten syksymmällä parin pompun taktiikalla onnistu kohtuudella meiltäkin.

Ei eräoppaaksi tietenkään valmistuta kotisukissa hiippailemalla sekä tabletin näyttöä kääntämällä ja ääntä säätämällä, mutta eipä näin ole käymässäkään edes tänä poikkeavan ajan keväänä. Meille on suunniteltu kokonaisuus, jossa oppimisen monet keinot ovat käytössämme. Opettajilta pieni annos teoriaa sytykkeeksi, hieman tausta-aineistoa syttypuuna, henkilökohtaisten tehtävien valmistelua, ryhmän kanssa työstämistä, maastoon kirmaamista, keskustelua ja tiedon jakamista koko kurssille (taitaa olla sitä monimuotojuttua).

Maastoon olemme hakeutuneet etsimään (puuttuvia) rasteja, metsästämään sammaleita (niitä samannäköisiä vihreitä), suunnittelemaan kartanlukurataa sekä ennen kaikkea nauttimaan keväästä. Viikonlopun liikunnan jälkeen on jopa hieman väsyttänyt, mutta työryhmämme videopalaverissa arvelimme tämän johtuvan ennemminkin runsaasta ulkoilmasta kuin pienimuotoisesta ikääntymisestä.

Merkittävänä ongelmana luonnon tuntemisen opiskelussa on välittömän vuorovaikutuksen puuttuminen opettajiin, jolloin vaikkapa lintujen äänien havainnointi tai kasvien tunnistaminen saattaa mennä enemmän tai vähemmän arvailuksi (harakoille). Kevät on toki armollista opetteluaikaa meille aloittelijoille, sillä luonto monipuolistuu vaiheittain liki laji tai pari kerrallaan.

Entäpä minkälaisia erä- ja luontoihmisiä ELO 20 kurssin kaksikymmentä oppilasta mahtaa olla? Olipa maastossa liikkumisen ja ”eräilyn” kokemuksemme mikä tahansa, niin yhteistä näyttäisi olevan vahva joskin omannäköisemme suhde luontoon. Kahden viikon välein vaihtuvissa työryhmissä ehdimme tutustua ennen kesälomaa ainakin pintaraapaisuin liki kaikkiin kurssikavereihin, mikä on tietenkin hyvä asia.

Elokuussa (toivottavasti) alkava lähijakso maastojaksoineen näyttää kuitenkin syvällisemmin luonteemme ja ryhmätyötaitomme. Luultavammin ensimmäinen ilta leiriaskareilla ja yö teltassa kertoo meistä jo paljon enemmän - sitä odottaen.

Teksti ja kuva: Pertti, ELO 20

Hyria ei pysähdy - etäopiskelun ja elämän fiiliksiä

Miten minulla menee?

Olemme nyt kaikki samassa tilanteessa, mutta jokainen hyvin erilaisin yksilöllisin tavoin. On tärkeää seurata viranomaisten ja asiantuntijoiden antamia ohjeita, tehdä oma osansa ja huolehtia lähimmäisistämme. Sen lisäksi on hyvä suojella omaa mieltä liialliselta tietotulvalta ja juurtua arkeen. Huolista huolimatta pyrkiä näkemään hyvät asiat ympärillämme ja mikä parhainta nauttia yksin tai perheen kanssa orastavasta keväästä ja lähiluonnosta.

Koko maailman pysäyttänyt ja Uudenmaan maakunnan eristänyt Korona pandemia toi suuria muutoksia myös meidän luonto- ja eräopasopiskelijoiden arkeen. Talvierätaitojen näyttöviikko Hetta-Pallakselle peruuntui lähtöä edeltävänä päivänä, suurin osa harjoitteluista on siirtynyt tulevaisuuteen, myös kaikki näytöt on tällä hetkellä kielletty. Meidänkin ryhmä on siirtynyt etäopiskeluun ja jokainen opiskelee nyt itsenäisesti omaan tahtiinsa.

Vastuukouluttajamme Laura on pitänyt meidät hyvin kartalla, vaikka tilanteet ohjeistuksineen ovat vaihtuneet nopeasti... Yksi eräoppaan tärkeä taito on tottua nopeasti vaihtuviin tilanteisiin, pysyä tyynenä ja ottaa käyttöön varasuunnitelmat!

Nyt on ollut hyvä hetki pysähtyä kaikkien niiden kirjojen ja lehtien äärelle, joiden lukeminen on jäänyt kesken. Tai voi istahtaa hetkeksi koneen äärelle ja seurata esim. Yle Areenasta erilaisia luontoaiheisia ohjelmia. Etätehtävien tekemiselle on nyt oivallinen hetki ja tulevia näyttöjä voi hyvin suunnitella ja tehdä kirjallisia osioita valmiiksi...niitähän riittää!!

 Olen viettänyt todella paljon aikaa luonnossa kuljeskellen kajakilla, kävellen, pyörällä. Olen nauttinut luonnosta yksin tai ystävän kanssa turvavälin huomioiden. Aurinkoisena päivänä olen pakannut eväät ja lämmintä juomaa reppuun, ottanut tietokoneen kainaloon ja etsinyt mukavan kallionkolon järvi- tai merinäkymällä ja tehnyt kouluhommia ulkosalla. Pääkaupunkiseudun ulkoilualueet ovat täyttyneet ihmisistä. Täällä maalla on vielä hyvin tilaa retkeillä ilman ruuhkia. Olen pyrkinyt välttämään laavu- ja nuotiopaikkoja lähtemällä “umpimetsään” aikaisin aamulla tai myöhemmin illalla.

On ollut myös ilo pitää muutama koulupäivä sukulaislapsille luonnossa. Tässä kuvassa ihastellaan Vihdin Rokokallion jylhiä kalliomuodostelmia. Rokokallio on Vihdin toiseksi korkein paikka. Paikan erikoisuutena on koko jyrkänteen mitan jatkuvien pysty- ja vaakarakojen verkosto. Niiden väliin on muodostunut huikeita luolia, koettavaa riittää koko päiväksi! Paikka ei sovellu ihan perheen pienimmille. Alueelta löytyy myös kota ja kaksi nuotiopaikkaa.

Pidetään itsestämme ja läheisistämme huolta!

Nautitaan arkisista hetkistä ja lähdetään ulos luontoon voimaantumaan ja rauhoittumaan!

Terkuin

Leena, ELO19

Hyria ei pysähdy - ohjataan eräoppaita etänä

Eräopetusta etänä

Hyrian uusi eräopaskurssi ELO20 aloitti keskiviikkona 15.4. opintonsa. Aloitusaamu oli poikkeuksellinen monestakin syystä. Opiskelijat, jotka yleensä juovat koulutuksen aloituskahvit Vantaanjoen nuotiopaikalla, istuivat nyt kotonaan ja katselivat läppärin ruudulta nuotion kuvaa. Syynä virtuaalitulilla istumiseen ei ollut yöllä saapunut takatalvi, vaan kevään koronapandemia. Sinänsä harmi, sillä kahvitteluun olisi ollut aihetta: nyt aloittanut ELO –kurssi on järjestyksessään Hyrian kymmenes kurssi. Juhlavuosi!

Voiko eräopetusta järjestää etänä? En tiedä, mutta olemme aloittaneet mielenkiintoisen kokeilun. Valmistuuko reilun vuoden kuluttua eräoppaiden sijaan etäoppaita? Toivottavasti ei.

Opintojen alku sisältää henkilökohtaisten taitojen opettelua ja niitä lähdemme verkon välityksellä ryhmälle ohjaamaan. Kokoonnumme opiskelijaryhmän kanssa keskiviikkoisin Teamsissa teoria-introon ja tehtävien jakoon, tämän jälkeen jokainen harjoittelee viikon aihepiiriä omatoimisesti luonnossa. Onneksi Uumolta löytyy laajaa osaamista eri ihmisiltä, niin saamme pidettyä opetustuokiot niin suunnistamisesta, tulien tekemisestä, kasvien ja kalojen tunnistamisesta kuin pyöräilystäkin. Iso kiitos työkavereilleni!

Erä- ja luonto-opastamiseen sisältyy myös paljon lähikontaktia asiakkaiden kanssa, kun katsellaan ja ihaillaan yhdessä luontoa, istutaan porukalla tulilla tai ohjataan välineiden ja varusteiden käytössä. Tästä syystä on turvallisempaa tavata vasta syksyllä.

Aurinkoista kevättä kaikille!

Teksti: Laura Kuusinen

Kuva: Jenni Niittumäki

Hyria ei pysähdy - opiskelujen aloitus etänä

Innostusta ja jännitystä netissä

Odotetut eräopasopinnot alkoivat, vihdoin. Tänä keväänä eräopaskoulutusta on järjestetty Hyriassa 10 vuotta mutta tämän kevään opintojen aloitus poikkeaa hieman aiemmista, koska niin kuin varmaan kaikki tietävät korona on sekoittanut kaiken, kaikkialla. Pääsimme kuitenkin aloittamaan opinnot mikä tärkeintä, tosin etänä. Innokkaana, odottavana mutta jännittynein mielin. En tiedä jännittikö enemmän opintojen alku vai etänä suoritettavat opinnot.

Ensimmäiset luennot ovat nyt takana ja täytyy sanoa, että onni on nykyaika ja -teknologia, joka mahdollistaa paljon. Saimme todella kattavan perehdytyksen aluksi siihen, kuinka käyttää netin oppimisympäristöjä ja siihen mitä mahdollisuuksia meillä verkossa on. Kurssikavereita on nähnyt videoiden kautta ja kuulumisia kuultu. Mikä tämän tyyppisissä opinnoissa on mielestäni oikein kiva. Myös ryhmätyöt ja niissä vaihtuvat ryhmät mahdollistavat onneksi tutustumista toisiimme ja yhdessä tekemistä. Ryhmätyöt ovatkin olleet todella monipuolisia ja innostavia.

Käsiteltäviin aiheisiin on päässyt tutustumaan niin luentojen kuin myös videoiden muodossa mikä on kiva ja huomaa, että opettajat panostavat myös paljon tähän etäopetukseen. Viikkotehtäviä tehdessä on ollut ihana päästä ulkoilemaan ja nauttimaan aivan mahtavasta keväästä.

Vaikka tämä kivaa on näinkin, odotan todella, että syksyllä pääsisimme niin sanottuun normaaliarkeen ja lähiopetukseen, jotta pääsisi tapaamaan muita kunnolla livenä ja että päästäisiin yhdessä metsään oppimaan, kokemaan, näkemään ja retkeilemään.

Ihanaa kevättä kaikille, Eva

Kesäkukkia myynnissä!

Uumon kesäkukat 
on myynnissä nyt!

Olemme avoinna klo 10-16
osoitteessa Uudenmaankatu 181

Huomioithan että noudatamme kukkamyynnissä Korona-ohjeistusta ja
maksuvälineenä käy ainoastaan korttimaksu

Tervetuloa kesän väriloiston keskelle!

Etäopiskelua

 Eräoppaat etänä

Mitä tekevät tulevat eräoppaat, kun kouluun ei korona-viruksen takia voi mennä?

Samaa mitä varmaan kaikki muutkin Suomen - ja maailman - opiskelijoista tällä hetkellä: opiskelevat etänä. 

Luontoon ja ulkona olemiseen vahvasti liittyvää opetusta on ehkä  haastavampi järjestää etänä kuin esimerkiksi koodausta, mutta tiukan paikan tullen kaikki on mahdollista. Internetin ansiosta pystyimme myös pitämään ns. etäkahvit ryhmämme kanssa huhtikuun alussa ja sovimme, että pidämme näitä etäkahveja kevään mittaan säännöllisesti. 

 Minkälaisia asioita eräopasopiskelijat siis voivat etänä tehdä? No, nyt on aikaa tehdä esimerkiksi varustehuoltoa, joka myös on tärkeä osa eräoppaan ammattitaitoa: putsata ja huoltaa vaelluskengät tiptop-kuntoon, tarvittaessa pestä ja käsitellä kuorivaatteet, pakata pois ne paksuimmat talvivaatteet (vaikka takatalvi taisikin nyt päästä yllättämään!) - eikä tässä tietystikään vielä kaikki.

Nyt on myös aikaa tutustua uusiin retkikohteisiin ja suunnitella retkiä: päiväretkiä, yhden yön yli kestäviä retkiä, viikonloppuretkiä tai pidempiäkin vaelluksia. Toisaalta, kun kauas ei pääse tai viitsi lähteä (nyt pääsisivät kyllä uusimaalaisetkin!), on aikaa tutustua omaan lähiympäristöön. Itse olen huomannut, että esimerkiksi lintuelämä kotini lähellä on uskomattoman runsasta. Tykkään bongailla lintuja ja suuren osan linnuista olen bongannut ihan muutaman kilometrin päästä omasta kodista ja huomattava osa havainnoista on tehty oman keittiön ikkunan takaa. 

Eräopintoja on ryhmällämme takana nyt noin vuoden verran ja uskon, että kaikille on tämä kevät uudenlainen verrattuna edelliseen, eikä pelkästään koronan takia. Tietoa ja taitoja on vuodessa kertynyt lisää ja tuntuu, kuin maailmaa katselisi nyt hieman erilaisin silmin. On ikään kuin tullut herkemmäksi luonnossa tapahtuville ja esiintyville asioille, jokaisen lajitentin myötä löytyy uusia, kiinnostavia olentoja ja asioita tarkkailtavaksi. Vuosi sitten opintojen alkaessa tutustuimme yhdessä sammaliin koulun havaintometsässä ja voi sitä mekastusta, kun yritettiin erottaa sammalet toisistaan! Sammalet jaksavat edelleen kiinnostaa ja kiehtoa tätä ryhmää, luulisin. 

Uusimpana uutuutena tänä keväänä ovat itselleni käävät. Aikaisemmin hieman epämääräisinä möntteinä pitämäni pallerot ovatkin osoittautuneet sangen mielenkiintoisiksi (mutta haastaviksi tunnistaa). Uskon - ja toivon - että luontoa havainnoimalla silmä kehittyy havaitsemaan pienimmätkin yksityiskohdat. Näin voi pienestä sammalmättäästäkin paljastua pieni mutta rikas maailma. Bigger is better -lausahdus ei välttämättä enää pidäkään paikkaansa.

Teksti: Heini E., ELO19

Kuvat: Heini E. ja Anne M., ELO19

Etäopiskelu ja kevät

                                            PYSÄHTYNEISYYDEN PYHÄT LINNUT

Ajan tai oikeammin elämän kehys, on osaltani kaventunut keittiön ikkunan takaiseen pysähtyneeseen - ulkomaailman kuvaan. Ikkunan edessä seisoo vihertävässä asussa oleva ainavihanta kanadantuija. Sen rungossa on linnunpönttö, jonka suuaukko osoittaa tarkoituksellisesti suoraan keittiön ikkunan suuntaan. Kanadantuijan takana talomme suojana on piikikäs orapihlaja-aita. Ja sen takana on kotikatumme, jossa ei tällä hetkellä ole liikennettä lainkaan. Tien takana on kahden naapurin talot. Molemmat talot ovat kätkeneet elämän ja olemisen liikehdinnät asuinneliöidensä suojiin. Noiden talojen takana näkyy täysin autioitunut kävelykatu, jota vartioi lehdetön, kevään kynnyksellä oleva koivukuja. Elämän ja ajan tuuli, oli juuri nyt ihmiskunnalle vastainen.

Aurinko kuitenkin nousi ja työnteli kultaisia puikkojaan kanadantuijan ja orapihlaja-aidan lävitse kuin luvaten tyhjän ja tyynen päälle - vielä huomisen. Hermoja ei huumannut liikenteen melske tai ihmisten vilinä. Elämän kehys oli tässä ja nyt, keittiön ikkunan suomassa näkymässä. Ja elämää oli, jos vain osasi katsoa ja kaivaa sen esiin. Se, mitä aiemmin emme nähneet, oli opittavissa vähitellen – niin näkemään kuin kuulemaankin. Olin hiljaa ja vailla elämän hurmaa, tunti toisensa jälkeen yrittäen ymmärtää tuota autioitunutta luonnonkirjaa ikkunan sisäpuolelta käsin. Ja katso.  

Koin ahaa elämyksen, kun havahduin ajatuksistani. Tuuli väristeli kanadantuijaa ja orapihlaja-aitaa, kuin keväästä vihjaillen. Silmiini syttyi eloisa kipinä, kun näin linnunpöntöllämme ahkerasti vierailevan sinitiaisparin. Päivittelin itsekseni, etten ollut aiemmin nähnyt niiden levittelevän upeita sinisen kirjomia pyrstölyyriansa. Tunsin tarvetta laittaa lisää linnunpönttöjä puihin, kun näin, miten moni lintu oli kiinnostunut omimaan juuri tuon pöntön omakseensa. Ja mikä oikemielisyyden nautinto hulvahti korvieni välissä, kun huomasin, miten tarmokkaasti sinitiaiset ajoivat niitä isommat mustalakkiset talitiaiset, kuin värittömät varpusetkin tiehensä. Pystyin jopa kuvittelemaan, kuinka sinitiaiset tiuskaisivat, että ”tämä on meidän valtaama yksiö, pysykää poissa.”

Ilo täytti rintamukseni, kun havahduin yhä moninaisimmista lintujen vierailuista, jotka näin keittiöikkunasta avautuvassa rajatussa maailmassani. Kuparinruskea fasaanikukkokin kunnioitti läsnäolollaan pihapiiriämme. Ylvästellen se pärryytteli siinä siipiään ja kiekaisi kaksitavuisia soidinhuutojaan. Pian vuorossa oli epäluuloinen harakka, joka kävi toistuvasti taittelemassa orapihlaja-aidan oksia pesäänsä varten. Pesä se oli pirun linnullakin, ajattelin. Niinhän se on, että pimeyden kätköissä oli toisilla oleva turva ja toisilla pelko. Toisaalta, vaikka luonnolla itsellään ei ollut puhelahjaa, vihjaili se elollaan ja valollaan - toivosta vielä huomennakin.

  

Pekka Poutiainen