Hyrizoo

Aaltoliikettä ja muuttoliikettä

Teksti sisältää tuotesijoittelua

Marmoriantennimonnii sekä Mustaokamonni ovat asustelleet Hyrialla noin 10 vuotta. Alkujaan monnit ovat kotoisin Etelä-Amerikasta. Näitä viiksiveijareita on vuosien varrella käynyt ihastelemassa jo tuhansia ihmisiä. Alkuun monnit asustivat päärakennuksen aulassa hieman pienemmässä akvaariossa. Kalat muuttivat Hyrizoon pieneläinhoitolan uusiin tiloihin vuonna 2014.

Elintilan suurentuessa, myös monnit saivat uutta potkua kasvuun.  Kesällä 2019 kalat olivat jo komean kokoisia; Mustaokamonni oli huimat 90cm ja Marmoriantennimonni noin 60cm. Monnien kasvun jatkuessa päädyimme lopulta siihen tulokseen, että niiden olisi aika päästä paremmille vesille ja uuden yleisön eteen.

Tuumasta...

Monnien siirtoa Sealifeen aloitettiin suunnittelemaan huhtikuussa ja viimein 5.9.2019 oli kalojen uuden elämän ensimmäinen päivä. Päivää oli odotettu kauan ja siirtoa oli suunniteltu perinpohjaisesti.

Projektin haasteellisin vaihe oli sopivien kuljetusvälineiden löytäminen. Koska monneilla oli jo lähes metri pituutta sekä pyrstöissä melkoisesti voimaa, oli kuljetusastian oltava riittävän iso ja tukeva. Oman haasteen suunnitteluun toivat myös kalojen erikoiset ominaisuudet: 

Okamonnilla on kyljissä luulevyt, joissa on piikkejä. Myös selkä- ja rintaevissä on piikit. Marmoriantennimonnilla puolestaan erittäin pitkät, lähes puolen metrin mittaiset viikset, jotka vaurioituvat helposti. Lisäksi matka-aikaa oli noin tunnin verran Hyvinkäältä Helsinkiin, joten vettä oli matkalle saatava tarpeeksi mukaan.

...toimeen.

Monnien siirtoa suunniteltiin ja toteutettiin tiimillä, jossa oli riittävästi tietoutta sekä aiempaa kalojen tuntemusta. Konsultoimme myös Sealifea, jotta siirto saatiin onnistumaan parhaalla mahdollisella tavalla. Kalojen käyttäytymistä siirtotilanteessa pystyttiin myös ennustamaan 9 vuoden hoitokokemuksen perusteella. Onneksemme hyvin tehty pohjatyö palkittiin ja monnien siirto onnistuikin täysin suunnitelmien mukaan.

Monnien siirtotilanteessa jouduimme turvautumaan omaan ideointikykyyn, sillä tarpeeksi isoja kuljetustarvikkeita ei ollut saatavilla. Lopulta parhaimmaksi ideaksi muodostui koulun lehmien käytössä oleva juottoallas sekä Ikean kestokassit. Siirtotilanne itsessään kävi hyvin nopeasti ja monnit saatiin autoon noin 10 minuutissa. 

Kalat käyttäytyivät siirtotilanteessa odotetulla tavalla. Rauhallisesti ohjailemalla saimme monnit uimaan suoraan kassiin. Sidoimme kassin kiinni, etteivät monnit päässeet tippumaan kantomatkan aikana.

Kaloja jouduttiin kantamaan autoon noin 15m matkan verran. Ikean kestokasseihin leikkasimme pienet rei’ät, jotta ylimääräinen vesi pääsi valumaan kassista ulos. Tämä helpotti paljon, sillä varsinkin okamonni potki melkoisesti kantomatkan aikana.

Okamonni kyydissä!

Autossa vuorostaan odottivat valmiiksi akvaariovedellä täytetyt matka-altaat, joihin monnit laskettiin. Lopuksi altaiden päälle laitettiin puulevyt kiinni, jotta vesi pysyi altaissa matkan ajan ja monnit olisivat ajomatkan mahdollisimman rauhallisina.

Turvavyöt kiinnitetty ja matkaan

Auto matka sujui hyvin ja Sealifen pihaan päästyämme saimme kokeneen henkilökunnan avuksemme. Kalat siirrettiin uudelleen Ikean kasseihin ja kannettiin väliaikaisiin karanteenitiloihin. Siellä monnit viettävät seuraavat 3 viikkoa ja saavat sen aikana tarvittavat loislääkitykset, joilla varmistetaan näyttelyssä olevien altaiden turvallisuus. 

Pääsimme myös tutustumaan monnien tulevaan kotiin ja uusiin kavereihin. Sealifessa asustaa entuudestaan jo yksi Mustaokamonni sekä yksi Marmoriantennimonni. Sealifen asiantuntijan arvio on, että Suomessa löytyy vain muutama Marmoriantennimonni. Aavistus oli myös, että kaikki yksilöt olisivat aikoinaan saapuneet samassa kalalastissa Suomeen. Joten mahdollisena sattumana saattoivat entiset kalakaverit päästä takaisin yhteen näin 10 vuoden jälkeen.

Sealifen mustaokamonni altaassa johon meidänkin kalat siirtyvät lokakuussa

Lokakuun alkupuolella Hyrian entiset viiksiveijarit siis komeilevat Sealifen näyttelyssä altaassa nro.38. Menkäähän ihastelemaan ja moikkailemaan!

- Koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – 

Emilia

Monnien nykyinen koti löytyy täältä:

Merimaailma

Kuvat Terhi Kostamo ja Emilia Ulaska

Teksti Emilia Ulaska

Kouluttajanäkökuma

Opastaminen oli aika kivaa!

ELO19 ryhmä harjoitteli pyöräretken oppaana toimimista 27.-30.8.2019 Turun saaristossa. Pyöräretki alkoi Taivassalosta ja kiersi Velkuan, Rymättylän, Seilin, Nauvon, Houtskarin, Brändön ja Kustavin kautta takaisin Taivassaloon. Neljän päivän aikana pyöräiltiin yli 170 km saaristomaisemissa, pääosin kauniissa loppukesän säässä.

Maastojakson tavoitteena oli harjoitella asiakasryhmän opastamista pyörillä liikuttaessa, taukopaikoissa, nähtävyyskohteissa sekä majoituspaikoissa. ELO19 -opiskelijat oli jaettu neljään vastuuryhmään, jotka itsenäisesti hoitivat oman vastuupäivänsä suunnittelun ja toteutuksen muulle porukalle. Asiakkaana saatiin mm. kokea millaista on ajaa pitkässä pyöräletkassa ja päästiin tutustumaan upeisiin luonto- ja kulttuurikohteisiin. Iltaisin kokoonnuttiin palautepalaveriin, jossa päivän vastuuryhmä sai opaspalautetta, oppaat pääsivät arvioimaan omaa toimintaansa ja kouluttajat toivat esiin havaitsemiaan huomioita. Retken jälkeen opiskelijat reflektoivat vielä omaa oppimistaan. Tässä vaiheessa opintoja ollaan jo pitkällä, alla hienoja oivalluksia:

         Suunnitteluprosessi oli opettavainen ja sujui mielestäni meidän ryhmältä oikein hyvin. Ryhmässä suunnittelu vaatii kaikilta hyviä yhteistyötaitoja ja luopumista välillä omista mielenkiinnonkohteista.

·        Oman osuuden suunnittelussa vaikeutta tuotti se, että piti suunnitella retkeä kohteeseen mitä ei ole ennen liikkunut.

·        Jos itse joskus oppaana suunnittelen pyöräretkeä, on tarkkaan mietittävä asiakasryhmä, retken sisältö ja luonne.

·        Opastustuokioihin tulee perehtyä perusteellisesti, niissä on hyvä käyttää erilaisia tehosteita, joilla opastuksesta tulee mielekkäämpää sekä oppaalle että asiakkaille

·        Oppaan on hyvä tuntea retkikohteensa, koska se helpottaa ryhmäretken suunnittelua ja aikatauluttamista sekä aikataulussa pysymistä. Lisäksi kohteen kulttuuriin, ympäristöön ja historiaan tutustuminen on yksi suunnitteluvaiheen tehtävistä, jotta opas tietää vastata asiakkaiden kysymyksiin sekä pitää tietoiskuja matkan varrella nähtävyyksien luona.

·        Nyt päästiin ensimmäistä kertaa opastamaan joukkoa ja se hieman jännitti varsinkin kun ympäristö ei ollut tuttu. Hyvää oppia tuli pyöräretken vetämisestä. Pitää varautua siihen että ryhmässä monen tasoisia pyöräilijöitä, aikataulu pitää olla väljä, jos jotain väsymisiä tai teknisiä ongelmia tulee.

·        Opas on moniammattilainen.

·        Tällä retkellä opin, että aikuisten ohjaaminen voi olla paljon haastavampaa. Aikuiselle on vaikeampi antaa turvallisuuteen liittyviä ohjeita, koska he saattavat kokea sen liialliseksi holhoamiseksi.

·        Pyörällä liikkuminen aikuisryhmänkin kanssa on yllättävän haastavaa. Turvavälien pitäminen, reunassa ajaminen, pysähtyminen turvallisesti, eri vauhtia ajavien asiakkaiden huomioiminen ovat asioita, jotka oppaan pitää osata ottaa huomioon. Opin paljon kaikesta tästä.

·        Oppaan tulee olla aina pari askelta edellä tilannetta ja miettiä jo valmiiksi erilaisia toimintamalleja yllättävien tilanteiden varalle

·        Kaikki ottivat harjoittelun vakavasti ja päivä päivältä enemmän edellisen päivän ryhmästä oppia ottaen ja toimintaa eteenpäin vieden.

·        Saaristo on rikas, ainutlaatuinen luonnonvara Suomessa, johon haluan perehtyä paremmin

·        Opin erittäin paljon tästä osasta Suomea, koska en ollut aikaisemmin käynyt siellä

·         Illan palautekeskusteluissa asiakkaat toivat monenlaisia näkökulmia ja kehitysehdotuksia esille, tämä auttoi meitä oppaiksi opiskelevia saamaan pohdittavaa tulevaan ammattiimme ja sen tuomiin vaatimuksiin.

·        Pyöräretki oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja myöskin sopivan haastava. 

 Teksti ja kuvat by Elo19 –ryhmä ja kouluttaja Laura

Kisamenestystä

Uumo ylpeänä esittää: 

SM-tason henkilökuntaa

Kesän aikana meidän eläintenhoitaja Sini kisasi omalla Kipinä-hevosellaan ahkerasti lännenratsastuksessa lajinaan trail. Lopputuloksena oli SM-pronssimitali!!

Mahtava suoritus, onnea Sini!! Juotiinpa mitalikakkukahvit koko yksikön voimin.

Ja ollaan tietysti kaikki ihan polleina tästä.

Sini ja Kipinä

Jos heräsi kiinnostus että mistä tässä on kyse niin:

Lännenratsastus - lajien esittely

Eikä se siihen loppunut, ei todellakaan...

Seuraava täyspotti tulikin sitten tuplana

koska

ERÄVAELLUKSEN SM-KILPAILUT 2019

Rautavaaran metsäkartanon maastoissa

Lähtöä tekemässä

Suunnittelemassa suunnistusta

Tehtävärastilla

Melontaa

Uumon Luonto- ja ympäristöalan opettajat 

Laura sekä Johanna

 voittivat SM-KULTAA omissa sarjoissaan. Wuhuu!!

Laura voitti parinsa kanssa naisten sarjan ja Johanna parinsa Ollin kanssa veteraanisarjan.

Olli työskentelee myös Hyrialla.

Mitalistit kuvattavana kotitontilla

Että ihan kohtuullisen korkealla tasolla liikkuu luonto- ja ympäristöalan 

opetushenkilöstön osaamistasot... Joka vielä miettii mihin kannattaa lähteä tätä alaa opiskelemaan, niin eiköhän se ole aika selvää että Hyria on ykkönen.

Kuvat: kuvattavien omia, paitsi yhteiskuva Hyria koulutus

Terhi K. - Uumo tänään

oppimisympäristöt

Voihan Peruna

Koulutilalla harrastetaan pikkuisen potunviljelyä. Joku vuosi onnistuu ja joku vuosi vähän vähemmän onnistuu. Viime vuoden kuivuudessa ei ollu perunassa paljon koettavaa, mutta tänä vuonna tunnelma sadonkorjuussa oli suorastaan antoisa.

Maatalousalan opiskelijat saivat kokemuksen, joka nykypäivänä alkaa olla jo harvinainen. Vanhempi kaarti tietää (ja tuntee) tämä taiteenlajin läpikotaisin, mutta tämä porukka voi nyt kehua olleensa mukana myös potunnostossa. Erittäin hyvä asia tulevaisuuden kannalta, sillä #nofarmsnofood

Kelit sattui täsmälleen kohdille! 

Koneet toimi ja porukkaa oli sen verran että urakka eteni rivakasti.

Erityismaininta AHKERUUDESTA pitää kuulemma antaa meidän puutarhakouluttajille.

Enkä epäile hetkeäkään etteikö osuisi ihan oikeaan paikkaan. Soile!! ja Marjatta!!

Kyllä ruoka on kaunis asia.

Kuvat: Matti Siitari

Terhi K. - Uumo tänään

Opiskelijanäkökulma

Back to school!

Erä- ja luonto-opiskelijoiden kesäloma kesti hulppeat pari kuukautta, elokuun puolivälissä palasimme koulun penkille.

Ensimmäisenä koulupäivänä meidät jaettiin heti kahteen ryhmään: toiset pääsivät huoltamaan koulun maastopyöriä ja toiset suunnittelemaan elokuun lopulla Turun saaristoon suuntautuvaa maastojaksoa. 

Pyörät piti ensin pestä, minkä jälkeen irrotimme niistä etu- ja takarenkaat, puhdistimme (joissakin tapauksissa sangen likaiset) ketjut, rataspakat ja vaihtajat. Jarrupalojen kunto piti myös tarkistaa, samoin pinnojen kireys (!). 

Kunnollisen jynssäyksen - ja voimakkaasti haisevien puhdistusaineiden jälkeen - oli vuorossa muun muassa ketjujen rasvaus ja kaikkien osien laittaminen takaisin paikoilleen. Onneksi renkaiden kiinnitysmekanismi oli sangen kehittynyt ja helppokäyttöinen, ei tarvinnut taistella ruuvien ja prikkojen kanssa.

Saimme pyörät huollettua ennätysajassa (ainakin omasta mielestämme) mutta opettajamme Topi ei päästänyt meitä helpolla, vaan raijasi  meille lisää huollettavaa: koulun asuntolan pyöriä. Ainakin yksi vaaleanpunainen ihanuus sai uuden mahdollisuuden käsittelymme jälleen. 

Seuraavana päivänä saimme testata taitojamme ensimmäisessä lajitentissä. Kyseessä saattoi olla kaikkien aikojen mielekkäin tentti, sillä saimme suorittaa sen kokonaan ulkona kävellen ja meloen. Tentin jälkeen ryhmät vaihdettiin päittäin, ja ensimmäisen päivän huoltoryhmä siirtyi nyt suunnittelemaan tulevaa retkeä. Retken ohjelma oli jaettu erikseen neljälle vastuuryhmälle, eli yksi ryhmä vastasi aina yhden päivän ohjelmasta ja järjestelyistä. Päänvaivaa tuottivat muun muassa itse pyöräiltävä reitti sekä lauttayhteydet, joita aina vähennetään keskikesän kiireisimmän matkailukauden jälkeen. 

Tässä vaiheessa (torstai 22.8.) suunnitelmat ensi viikon pyöräretkelle ovat enemmän tai vähemmän valmiita, opiskelijat ovat saaneet pähkäillä turvallisuussuunnitelmien, kestävän kehityksen sekä tuotteen toteutussuunnitelmien kanssa. Toivomme reissulle paljon aurinkoa ja lämpöä ja lauhkeita tuulia! 

Heini / ELO19

Kesä

Ihana kesä!

Tätä se on tämä arkinen aherrus koulutilalla: auringonpaistetta ja eläinten kanssa hengailua... Eli siis vaikka se on hurjan paljon muutakin, omat lomaltapaluun fiilikset kuitenkin kiteytyy aikalailla ylläolevaan kuvaan. Ihana kesä!

Pitkän poissaolon jälkeen piti tehdä tarkastuskierros "tiluksilla" ja yhä edelleen, kaikkea on.

Navetan pääovi. Viheriä ei ole päässyt sora-alueilla pahasti vallalle.

Orvokit ovat selvästi saaneet riittävästi vettä kesän aikana. :D

Meidän tunteita jakanut avomaa ei hukukaan rikkaruohoihin. Sata pistettä Topille ja harjoittelijoille!!!

Kurpitsat ja maissit näyttää oikein hyviltä

Lehmät kulkevat vasemmalta oikealle, ihmiskukijoiden poikittaisliikenne porteista.
Tarvetta porteille on selvästi ollut ja hyvin on pysyneet kiinni. Kiitos huomaavaisille kulkijoille.

Upouusi puukuja traktoriharjoituskentän ja lehmien kujan välissä näyttää hyvältä (siis vihreä eikä kuivunut keltaiseksi). Tästä tulle tosi magee! Metsäkoulutus on aloittanut sen rakentamisen viime syksynä ja pikkuhiljaa etenee kolmiriviseksi myös Palstojentien laitaan. Ja päivänkakkarat on kuin pienet auringot vihreän keskellä.

Eipä pöllömpi eka päivä, mitä nyt tämä luonnon monimuotoisuuspelto sisältää enimmäkseen rikkaruohoa (lila hunajakukka on kylvetty) ja uudisteutut laitumet näyttää työntävän pelkkää saviheinää... Lehmien aitalangoissakin taisi olla jotain "pikku"häikkää. :D Joten kääriä hihat ja alkaa hommiin! Elokuu on nimittäin yllättävän äkkiä.

Terhi K. - Uumo tänään

Opiskelijanäkökulma

”Kiurun ääntä kuullellen…” eli Maastojakso 2: Luonnon tarkkailua

’LuonA19 erä- ja luonto-opas’

Kurssimme retki 4.-5.6.2019 suuntautui Kirkkonummen Kopparnäsiin, jossa meillä oli ilo ja kunnia saada tutustua harvinaiseen Alauda sp. ssp. encyclopaedia -yksilöön, tunnetummin Heikki Kiuruun. Hän ja Laura ”Säänhaltija” Kuusinen laittoivat tietotulvallaan opiskelijoiden päänsisäiset kovalevyt ja tallennustilat todella ahtaalle kahden päivän aikana! Leppoisa kesäsää ja upeat maisemat, sekä jännittävät kohtaamiset erilaisten luonnonilmiöiden kanssa kuitenkin moninkertaisesti korvasivat uhkaavan informaatioähkyn synnyttämän päänsäryn (olisiko sittenkin pitänyt juoda vielä yksi pullollinen vettä).

Edellisestä maastojaksosta tuttu kermaperäily jatkui jo tulomatkalla. Kävimme hakemassa maukasta evästä Four Seasons Fish -myymälästä eli Siuntion kalansavustamolta. Osa herkuista katosi jo autoissa parempiin suihin. Kaarroimme vielä toiselle välipalalle Kisu Jernströmin Degerby Deliin. Jätimme sieltä fonduepadan toistaiseksi ostamatta, koska totesimme että sekä suklaa-, että juustofonduen valmistaminen samassa padassa olisi voinut harmillisesti sotkea makuja.

Ensimmäinen tutkimuskohteemme Kopparnäsissä oli Råbergen ja niiden korkein huippu. Emme olleet montaa askelta ehtineet ottaa, kun tuli ensimmäinen havis! Ohdakeperhonenhan se siinä lepatteli, juuri niin kauhtuneena Espanjasta muuttonsa jäljiltä kuin Heikki oli ehtinyt ennen lähtöä pitämässään ’pikku’ tietoiskussa kuvailla. Pian lajeja alkoi tulla vastaan yhä hengästyttävämmällä tahdilla:

Kvarnträskin luonnonsuojelualueella saimme havainnoida luonnonmukaista metsäsukkessiota. Ja itse järvellä odotti upea yllätys: kalasääksen pesä ja joutsenperhe! Tutkimme myös ulpukan- ja lumpeenlehtien eroavaisuuksia ja luonnollista metsäsukkessiota.

Leiriydyimme ja virkistimme itseämme Sandvikenin hiekkarannalla.

Päivällisen jälkeen ehdimme vielä tutkia merenrannan kasvillisuutta ja eläimistöä.

Keskiviikkoaamu valkeni peiponlaulun ja tiirojen tirrityksen säestyksellä. Taas upea päivä edessä! Hieman silmät sikkarassa lähdimme kello kuusi tassuttamaan aamiaispaikalle Ålandsbergetille. Matkalla tietysti opimme erottamaan saniaisista, pääseekö hiiri portaalle ja että alve on lapamato ja siksi alvejuuri on myrkyllinen. Kofeiini onneksi auttoi saamaan tiedostot taas järjestykseen. Heikki bongasi ohilentävän merikotkan, jolla oli jokin vesilintu kynsissään, minkä seurauksena jonkun kuksa piti hakea alhaalta rannasta… Meditoimme historian vaiheita läheisillä pronssikautisilla hautaröykkiöillä ja palasimme omia jälkiämme takaisin leiriin.

Paluumatkalla löytyi vielä ainakin nuokkuhelmikkä (joka sai uuden nimen ‘luuppahelmikki’ erään opiskelijan myöhemmin kertoessa retkestä kotona) ja rantaluhtalitukka, sekä romanttinen raunio ja orjanruusu.

Sitten purettiin ja pakattiin leiri autoihin... mutta ei tässä vielä kaikki! Lounasta lähdimme valmistamaan Berguddeniin (Kallioniemeen), jossa seurasimme kuinka kärmeskuiskaaja Heikki otti lähikuvan mustasta rantakäärmerouvasta (kookas oli, joten näin sen määritimme). Kaikki saivat kuulohavainnon, kun hieman myöhemmin Laura-ope löysi kyyn! Vieläpä asialleen omistautunut opiskelija sai kuvattua auringonpaisteessa nautiskelevan sisiliskon. Nämäkin kalliot kukkivat upeasti. 

Vielä piipahdus Långvassofjärdenin lintutornissa, mistä löytyi kuuluisa paikallinen luontoharrastaja, immenkorentoja ja kupariseppä.

Koululle palattua purimme havaintomme: useita kymmeniä lintulajeja, useita kymmeniä niveljalkaisia, yksi äyriäinen, kolme matelijaa, neljä kääpää, seitsemän jäkälää, samoin seitsemän sammalta ja kaksi sientä. Minun ja parini tehtävänä olivat putkilokasvit, joita retken aikana havaitsimme häkellyttävät 98 eri lajia! Vielä kun oppisi nämä tunnistamaan ja muistamaan ilman Heikin ja Lauran apua…

Parhain kesäisin luonnontarkkailuterveisin,

Kirsi (Team Maastohousut)

Opiskelijanäkökulma

Maastojakso 1: Lampien kierros

ti 21.-to 23.5.2019 Kalkkivuoren-Märkiön metsäalueella Hyvinkäällä

Luonnossa liikkuminen eri vuodenaikoina/Luonnossa majoittuminen eri vuodenaikoina/Toimintaympäristön luonnon tunteminen

Vihdoin koitti kauan odotettu ENSIMMÄINEN MAASTOJAKSO! Vaikka kaikki lähiopetus, on se sitten tapahtunut luokassa tai metsässä, on ollut mukavaa, mielenkiintoista ja opettavaa, tämä oli sitä oikeaa toimintaa mistä oli haaveiltu!

Tiistaina aamulla kokoonnuimme Punaiselle tuvalle käymään aamupäivällä luokassa läpi Lauran johdolla ekosysteemiä. Kuten maastojakson kuvauksessakin lukee: “Ympärillämme oleva luonto voidaan ymmärtää erilaisina ekosysteemeinä. Ekosysteemi koostuu erilaisista eliöistä, jotka elävät vuorovaikutuksessa toistensa ja ympäristön kanssa. Yleensä ekosysteemillä tarkoitetaan tiettyä rajattua osaa luonnosta, kuten lampea. Tutkailtaessa lampiekosysteemiä tarkemmin voidaan sieltä havaita ravintoketju, johon kuuluu tuottajia, kuluttajia ja hajottajia.”  Tuvan edessä harjoittelimme leikin avulla miten kaikki ekosysteemissä liittyvät toisiinsa ja miten yhden eliölajin katoaminen vaikuttaa toisen lajin elinkaareen. Pihalla virkistimme muistijälkeä myös geologisista aikakausista havaintolaatikkojen avulla.

Lounaan jälkeen autojen pakkaus ja metsään. Rinkat selkään ja suunnistuskartat käteen. Pareittain suunnistimme etsien rasteiksi merkittyjä lampia ja keräsimme näytteitä, otimme valokuvia ja kirjoitimme ylös havaintoja maastojakson jälkeen palautettavia paritehtäviä varten. Sää suosi meitä, lämpöä ja hyttysiä riitti koska ukkosta oli ilmassa.Illaksi takaisin Karhunummen basecampiin pystyttämään koululta mukaan saadut teltat, joita olikin useampaa erilaista mallia, Tentsile niistä herätti ehdottomasti eniten kiinnostusta meissä. Pareittain valmistetun iltaruoan ja ennakkoon valmisteltujen tutustumisleikkien jälkeen maittoikin uni vastapystytetystä teltassa oikein makoisasti.  

Keskiviikko-aamuna raikkaassa metsäilmassa nukutun 1. yön jälkeen vertailtiin yöllä kuultujen lintujen ääniä ja laitettiin rauhakseen aamupalaa. Jotkut olivat tuoneet mukanaan hieman luxusta, joten nämä K€rm@p€rät pääsivät nauttimaan aamiaisella lattea ja munakasta.  Päivä vierähti ahkerasti karttaa, kompassia ja vaelluskenkiä metsässä kuluttaen. Lounas nautittiin matkalla melkein vauhdissa. Taisipa Johanna ope ihmetellä tämän vuosikurssin täsmällisyyttä aikataulujen pitämisessä. Illalla vertailtiin kuva7 basecampissa päivän mittaan valittuja reittejä, ukkos- ja eläinhavaintoja. Taisi Pekka saada tuoreen sudenjäljenkin ikuistettua kännykällä aika lähellä telttojamme.

Iltanuotion ihanasti rätistessä jatkettiin tutustumisleikeillä. Herkkuja löytyi sekä oppilaiden rinkoista että meistä erinomaista huolta pitäneiden opettajien Lauran ja Johannan ilta-yllätyksellä. Itsetehtyjä munkkeja! 

Torstain koittaessa 2. yön jälkeen tuttuun tapaan aamupalaa masuun, yöllisen lintukonsertin läpikäynti, leirin purku, tavaroiden pakkaaminen autoihin ja liikkeelle jälleen uuden suunnistuskartan kanssa. Tiedossa oli lyhyempi palautteleva lenkki Märkiön puolella tietä. Senhän toki teimme meille jo aiemmin tutulla täsmällisyydellä, joten ehdimme vielä nauttia kahvit ja jätskit odottaessa Märkion grillikahvion pihassa.

Yhteishenki ensimmäisellä maastojaksolla oli aivan loistava (toisilla jopa vaatetusta myöten! Team Maastohousut), toimimme loistavasti sekä pareina, että isompana tiiminä yöpaikassa ja kaikki todella pitivät huolta toinen toisistaan, jakaen rajattomilta vaikuttaneita tietojaan linnuista ja kasveista (Kirsi), opettivat toista laittamaan ensikertaa matoa koukkuun (Kata) tai auttoivat miestä mäessä kipeän selän kanssa. (Leena) Kaiken kaikkiaan ensimmäinen maastojaksomme oli erittäin onnistunut, hauska, opittiin uusia taitoja, saatiin uusia kokemuksia (taisi jollakin olla ensimmäinen kasattu teltta tai teltassa nukuttu metsäreissu), kerrattiin suunnistusta, tulentekoa, erilaisten vedensuodattimien käyttöä, tehtiin silmät avoinna havaintoja eläimistä ja kasveista, naurettiin väsyinä kippurassa ja käveltiin jalat kipeiksi. Kukaan ei eksynyt, vaikka toiset löysivät kivoja ”kiertoreittejä” ja toiset näyttivät vähän sokkona hapuilevan määränpäätään...; ) Lisää tätä!!